11.12.2018

Vonnegutit hoidettu. Saadakseni nyt jo 200 kirjaa täyteen Bookogs-kokoelmassani lisäsin kaksi kirjaa, joiden kanssa en malttanut kauempaa odottaa. Jyviä ja akanoita, kooste Suomen Kuvalehden vakiopalstan parhaista paloista. Sanoma- ja aikakauslehdistä löydettyjä hauskoja kirjoitusvirheitä, muita hassuja tekstinpätkiä, toimittajien kirjoittaessa tekemiä ajatuslipsahduksia tai muita mokia, tai vaikka radiosta ja tv:stä napattuja hauskuuksia, joita SK:n lukijat ovat lehden toimitukseen lähettäneet. Suomen Kuvalehden ja Kalevan pakinoitsijan Jukka Ukkolan kokoelmateos SuoMesta - Kirjainten hautausmaa.

Jyviä ja akanoita -kirjan sain vaariltani Kotkassa joskus - 80-luvun lopulla tai 90-luvulla. Palsta oli minulle tuttu jo ainakin yläasteajoilta (1987-) lähtien. Koulun kirjastossa joskus luin SK:ta kun oli aikaa. Vaarilla ainakin oli joitakin SK:n numeroita, mahtoiko olla tilaaja vai satunnaislukija? 90-luvulta 00-luvun puoleenväliin asti olin innokas Ukkolan pakinoiden lukija, hän on suosikkipakinoitsijani kautta aikojen. Aina Suomen Kuvalehden jossain nähdessäni piti ottaa se haltuun ja lukea se jo pelkästään Ukkolan juttujen vuoksi. Kun sain tietää, että tuollainen pakinakokoelma on Ukkolalta julkaistu, marssin Akateemiseen kirjakauppaan ja kysyin virkailijalta, olisiko mahdollista kaivaa tuo kirja jostain. Mistä lie varastosta se sitten haettiin, en muista kuinka pitkällä viiveellä.

Hesarin Aikakone-palvelun avulla olen tehnyt hauskaa ylimääräistä hommaa Jyviä ja akanoita -kirjan parissa: olen etsinyt kaikki Hesarista kirjaan poimitut jyvät/akanat niistä alkuperäisistä Hesarin numeroista ja ottanut niistä ruutukaappauksia. Olen saanut huomata, että tuo kirja vilisee virheitä varsinkin mitä tulee ilmoitettuihin julkaisualustoihin ja -ajankohtiin. Ainakin Hesarista poimittujen jyvien ja akanoiden kohdalla useimmat päivämäärät ovat kyllä oikein, mutta monen kohdalla kirjassa annetut päivämäärät heittävät yleensä joko päivällä tai tasan vuodella. Muutaman kohdalla on sekä vuosi että joko päivä tai kuukausi väärin. Yhden kohdalla mättää kaikki. 138 Hesarissa julkaistua jyvää/akanaa löytyi ja niistä minulla on ruutukaappaukset. Yksi niistä tosin on tekstiltään ihan erilainen kuin mitä Jyviä ja akanoita -kirjassa ilmoitetaan, eli vain sinnepäin eikä läheskään sanasta sanaan. Kahdeksan jäi löytymättä Aikakone-palvelun sanahausta ja lehtien tarkasta tutkimisesta huolimatta.

 

14.12.2018

Hankalaa tämä Bookogsissa onnistuminen. Tuntuu, että virheitä tulee joka asiassa, ja aina unohtuu lisätä jotain. Yleensä unohtuu About/Subject, eli aihe josta kirja kertoo, tai genrejä jää uupumaan, tai sitten unohtuu Works ANV. Works on saman kirjan eri painokset ja kieliversiot yhteen kokoava masterjulkaisu. On hankalaa muistaa, että sen alle sijoitettujen eri versioiden nimivariaatiot on huomioitava kunkin version kohdalla. Onneksi Bookogsissa on muutama innokas entryjen tsekkaaja, joilla ei varmaan ole paljon muuta tekemistä kuin korjailla ja täydentää muiden käyttäjien lisäämien kirjojen tietoja. Mutta vähän tunnen vaivaavani muita ihmisiä ja hakkaavani päätä seinään. Vielä on 109 kirjaa plus ullakolla olevat lisäämättä. Toistaiseksi olen hakenut ullakolta vain Antero Vipusen vuoden 1987 painoksen - jonka sain tuona vuonna synttärilahjaksi. Taidan lisätä sen myöhemmin tänään.

 

15.12.2018

Lisätty tänään kaikki viisi Alivaltiosihteeri-kirjaa, Pasi Heikuran kaksi kirjaa suomen kielen latteuksista, viisi Kekkos-kirjaa ja kolme Mannerheim-kirjaa. Huh, siinä olkoon tarpeeksi tälle päivälle. Heikuran toisen latteuskirjan Samoilla linjoilla löysin Ilmalan ratavarikolla siivottavan junan penkiltä. Jatko-osa kaipasi ensimmäistä osaa kaverikseen, joten tilasin toissavuonna Näissä merkeissä -kirjan Antikvaari.fi -sivuston kautta jostain antikasta. Alivaltiosihteeri-kirjoja oli kiva ostella viiden vuoden ajan, kunnes tuumin että on aika lopettaa niiden ostelu. Olisin kaivannut enemmän vanhoja klassisia radiohupailuja kansien väliin ja vähemmän tuoretta tavaraa, vaikka ymmärrän toki etteivät kaikki Alkkareiden radiosketsit toimi luettuina.

Joku tietysti lisäilee noiden UKK- ja Marski-kirjojen kohdalle vielä krediittejä, mutta antaa muiden lisätä. Minä en osaa enkä jaksa miettiä lisäyksiä.

 

17.12.2018

Lisään Bookogsin tietokantaan Works-masterjulkaisun aina kun tiedän, että jostain kirjasta on olemassa useampi painos tai kieliversio. Nyt tuli minua innokkaammalta Bookogs-käyttäjältä - juuri yhdeltä niistä, jotka korjailevat ja täydentävät minun entryjäni - pyyntö, että lisäisin kirjailijan nimen jokaiseen Works-masterjulkaisuun jonka luon. Hän joutuu hoitamaan sen homman ja koska Bookogsiin lisätään niin paljon kirjoja (hah!) tuo Works-julkaisujen täydentäminen käy jo rasittavaksi. Huokaus. Olisiko aikalisä Bookogsista taas paikallaan? Alkaa meinaan ottaa päähän koko homma.

Seurailen Bookogsissa tarkkaan, mitä kaikkia uusia kirjoja sinne lisätään. Ei sinne tule uusia kirjoja kovin hirveää tahtia. Tietysti, jos itse on ainut moderaattori ja kaikki uudet lisäykset joutuu tsekkaamaan ja omaa elämääkin riittäisi, niin kai se sitten tuntuu raskaalta.

 

21.12.2018

Tilasin 26.11. Fantagraphics Booksin uusimman kokoelman Walt Kellyn Pogoa. Arvelin, että se kuitenkin juuttuu tulliin, ja saan sen vasta tammikuussa. Vaan sehän saapuikin eilen käymättä tullin kautta. Olivat Amazonissa sujauttaneet sen isoon valkoiseen kassiin. Katselin hieman ihmeissäni kun virkailija tuli moisen oudonnäköisen lähetyksen kanssa.

 

22.12.2018

Yritetään nyt sitten arkiviikon mittaisen tauon jälkeen uudestaan Bookogsin kanssa. Into on aika vähissä, mutta hain ullakolta pahvilaatikon, jossa ovat 47 3 etsivää -nuortendekkaria ja 12 suomennettua tanskalaista Jan-nuortendekkaria, ja käyn nyt niiden kimppuun. Niiden suhteen olen enemmän innoissani, koska vaikka arvelen omistavani täydelliset sarjat ainakin 3 etsivää -kirjoja, en ole lisännyt niitä edes henkilökohtaiselle "Kirjat"-Excel-listalleni, enkä ole niistä ihan täysin selvillä. Kirjat eivät ikävä kyllä ole tykänneet ullakon oloista lämmönvaihteluineen ja kosteahkoine ilmoineen. Ne ovat liimautuneet kiinni toisiinsa, ja irrottaminen aiheuttaa pintarepeämää. Niinpä Bookogsiin uploadaamissani kuvissa tulee olemaan väripakoa.

Muutama 3 etsivää -kirja on 80-luvun painoksena ilman Matti Louhen kantta. Kauhujen linna ja Änkyttävä papukaija ovat jo Bookogsissa, lisää tulee verkkaiseen tahtiin. Ei ole enää kiinnostusta pitää kiirettä. Nyt pitää muistaa lisätä vielä luomaani Work-masterjulkaisuun kirjailijan nimi, huokaus.

 

23.12.2018

Kävin läpi 3 etsivää -kirjojani ja googlasin tietoja, ja siinä hommassa sain tietää kiinnostavia asioita. Ensinnäkin, sarjani ei ole täydellinen. Minulta puuttuu yksi suomennettu osa, 3 etsivää ja tanssiva dinosaurus. 3 etsivää ja kuuma Cadillac -kirjan esisivun kirjaluettelossa se mainitaan Itkevän ruumisarkun perässä 45. osana. Tutkin asiaa, ja sain selville, että alkuperäinen teos, The Three Investigators in the Case of the Dancing Dinosaur, ei kuulu varsinaiseen sarjaan, vaan on ulkopuolinen julkaisu. Kyseessä on interaktiivinen kirja, jossa lukijan on itse osallistuttava mysteerin ratkaisuun ja päätettävä, miten etsivät toimivat. Lopputulos riippuu lukijan ratkaisuista. Tietoa alkuperäisteoksesta löytyy esim. täältä ja täältä. Itse asiassa Itkevä ruumisarkkukin, joka on minulla, kuuluu samaan ulkopuoliseen sarjaan. The Case of the Weeping Coffin on sen alkuperäisnimi. Dancing Dinosaur on ainoa Rose Estesin kirjoittama 3 etsivää -kirja, se on vuodelta 1985 ja suomennos julkaistiin 1989. Kävin läpi netin antikkasivustot Antikvaari.fi, Antikka.net ja Antikvariaatti.net, mutta yhdessäkään divarissa ei ole Tanssivaa dinosaurusta myynnissä tällä hetkellä. 46. osaa, Kuumaa Cadillacia, on kyllä tarjolla, ja se tuntuu olevan - jos suomenkieliseen Wikipedia-sivuun on luottaminen - viimeinen suomennettu osa.

Minulla on ruotsiksi vielä kaksi kirjaa, Tre deckare löser giftfabrikens gåta (Murder to Go) ja Tre deckare löser dödsdalens gåta (Rough Stuff). Ne tulivat Wahlströms ungdomsböcker -sarjassa vuosina 1989-1990. Sekä Kuuma Cadillac (Hot Wheels), Murder to Go että Rough Stuff kuuluvat spinoff-sarjaan nimeltä Crimebusters. Se sarja oli suunnattu vanhemmille teineille, ja niissä oli enemmän toimintaa salapoliisityön kustannuksella. 11 kirjaa tuli, ennen kuin sarja lopetettiin heikon menestyksen takia. Suomeksi tuli siis vain sarjan ensimmäinen osa, mahtoivatko ruotsalaiset julkaista enemmänkin kuin kolme ensimmäistä osaa? Tutkimus jatkuu...

Löytyi luetteloa Wahlströms ungdomsböcker -sarjan osista. Täältä löytyi vielä muutama myöhemmin julkaistu 3 etsivää -seikkailu:

2525 Tre deckare löser silverskattens gåta (1990) (An Ear For Danger, Crimebusters-sarjan osa 5, 1989)
2537 Zombiens gåta (1991) (Thriller Diller, Crimebusters-sarjan osa 6, 1989)
2562 Skräckslagne skådespelarens gåta (1991) (Foul Play, Crimebusters-sarjan osa 9, 1990)
2601 Datavirusets gåta (1992) (Fatal Error, Crimebusters-sarjan osa 11, 1990)

Eli poimivat Crimebusters-sarjasta muutaman valikoidun osan julkaistavaksi, mm. viimeisen eli 11. osan. Tuon jälkeen ruotsalaisetkin tuntuivat kyllästyneen, ja osat 4, 7, 8 ja 10 jäivät ruotsintamatta.

Minulla on ollut muutama muukin ruotsinkielinen osa, Kauhujen linna ja Yskivä lohikäärme ainakin. Vaan ei enää, heittänyt menemään jossain vaiheessa kun on ne suomenkieliset. Sain joskus synttäri- tai joululahjaksi koko suomenkielisen satsin kerralla. Kuuman Cadillacin ja ne kaksi ruotsinkielistä olen ostanut tai ne on ostettu minulle joskus myöhemmin jostain. Ehkä ruotsinkieliset on ostettu Tukholmassa, kävimme siellä reissulla muutaman kerran.

En ihan jaksa uskoa, että Hitchcock oikeasti on kirjoittanut esipuheet ja jälkisanat noihin kirjoihin. Voi olla kirjailijoiden fuulaa. Mutta laitetaan nyt krediitit kun ne kerran löytyvät, joku muu paremmin tietävä voi ne poistaa sitten.

Suomenkielisissä kirjoissa on muutakin arveluttavaa. Niitäkin kirjoja on kreditoitu Robert Arthurille, jotka on todellisuudessa kirjoittanut joku muu. Tiedä mitä pitäisi tehdä, miten lisätä Bookogsiin.

 

Tanskalaiset Jan-nuortendekkaritkin ovat Wikipediassa. Tanskassa sarja oli iso juttu, 81 kirjaa vuosina 1942-1964. Suomeksi tuli vain 12 osaa, eli minulla on kaikki suomennetut. Tanskankieliset kotisivut ovat tässä.

 

Jatkan nyt kuukausien tauon jälkeen vanhojen Hesareitten lukemista Aikakone-palvelussa. Vuosi 1979 lähti alkamaan. En kirjoita enää vuosiraportteja tänne, niistä tuli liian pitkiä ja vaivalloisia. Ehkä voin jotain raportoida, jos löytyy sellaista mikä on erityisen kiinnostavaa.

 

25.12.2018

Eilen olin taas tavan mukaisesti äidin ja isäpuolen luona Laurinlahdella. Kerroin tapaamisistani Timon ja Matin kanssa, ja siinä yhteydessä kävi ilmi, etteivät he tienneet mitään Timon ja Erjan muuttoaikeista. Eivät, vaikka he asuvat aivan lähellä. Ovat nähneet Timon perheineen viimeksi keväällä. Kertoivat, että heidän saamissaan joulukorteissa on aina lukenut sekä Timon, Erjan että heidän koiransa Andyn nimi, vaan ei enää tällä kertaa. Siitä he ihmettelivät, onko koira kenties kuollut? Äitini on välillä käynyt ulkoiluttamassa Andya ja huomannut, että koira oli alkanut oireilla vanhuuttaan. Mainitsivat myös, että Timolla alkaa olla jo eläkkeellejääminen lähellä. Ikää kun on 62 (syntynyt 1956, eli yhdeksän vuotta äitiäni myöhemmin) ja valtion hommissa ei uraputkea ole tapana venytellä.

Kysyin Matin Marja-vaimon ammattia, kun en sitä tiennyt. Oli pitkään Nordeassa virkailijana, mutta Nordean saneerauksen jälkeen siirtyi Kotkan Sokoksen kassaksi.

Kotiin sain lähteä ensimmäistä kertaa ei taksilla, vaan ensin bussilla Isoon Omenaan ja sieltä metrolla loppumatkan. Todettiin, että se on nopein, kätevin ja halvin tapa. Taksia kun on niin hankala saada jouluisin ja se maksaa.

 

26.12.2018

Vuoden 1979 Hesareitten lukeminen ei ole tuonut yllätyksiä (olen nyt maaliskuun loppupuolella), eikä myöskään mielenkiintoisia juttuja siinä määrin kuin myöhempien vuosikertojen lukeminen. Jalon jengiä maanantaista lauantaihin, Turhaa joukkoa lauantaisin, Pummeja sunnuntaisin, Feifferiä myös melkein joka sunnuntai. Feifferissä juonijatkumo, jossa perheen 40-vuotias isä lapsekkaan kiukuttelun seurauksena muuttuu kaksivuotiaaksi mutta puhuu edelleen kuin aikuinen, ja aiheuttaa syvää järkytystä perheen muissa jäsenissä, on huima. Löytyi yksi kokosivun artikkeli Tintistä, jossa haastateltiin Hergétä, mutta ei oikein kiinnosta ottaa enää talteen sarjisartikkeleita. Pummit, Jalon jengit, Turhat joukot ja Feifferit taltioin. Muutama musiikkijuttukin löytyi, Pelle Miljoonaa haastateltiin, kerrottiin Timo "Tinni" Kuusistosta, ELF:stä (entinen Eric Lars Four)...

Haluaisin löytää Hesarin sisäsivuilla joskus julkaistun pilapiirroksen ydinaseiden rajoittamiseen tähdänneen SALT-sopimuksen vaikeuksista, ja sarjakuvasivulta Masi-vitsin lihapullista ja kumipalloista. Tuntuu toivottomalta...

 

Halleluuja! 6.2.2016 kerroin lastenkirjasta, joka minulla oli pienenä, mutta jonka nimen ja kirjoittajan olen tyystin unohtanut. En muistanut muuta kuin että sen oli suomentanut Mikko Kilpi, ja sitten sen minkä tuossa helmikuun 2016 merkinnässäni kerroin:

"Muistan, että minulla oli lapsena jokin lastenkirja, joka kertoi metsäneläimistä, jotka taisivat lähteä kotimetsästään suorittamaan jotain (vaarallista?) tehtävää. Olikohan metsä uhattuna tai jotain? Kirja oli kohtalaisen isokokoinen, kuvitus oli neliväristä, yksityiskohtaisesti piirrettyä ja huolellista. Näin ainakin muistikuvani väittää. Mieleeni syöpyi yksi kuva, jossa eläimet olivat aivan valtavan kokoisia, jopa puita isompia. Kirja kertoi kuitenkin aivan tavallisen kokoisista eläimistä, joten ihmettelin, miksi taiteilija oli piirtänyt eläimet tuohon kuvaan niin jättimäisiksi. Siitä tuli jotenkin surrealistinen fiilis koko kirjaan. Kirjan nimeä ja kirjoittajaa en todellakaan muista, ainoastaan sen, että suomentaja oli Mikko Kilpi."

No, nyt ihan odottamatta mitään tulosta laitoin Google-hakuun "lastenkirjat" ja "Kilpi Mikko", ja hakutuloksista löytyi Antikvaari.fi -sivuston myynti-ilmoitus, jossa kaupataan jotenkin tutunnäköistä lastenkirjaa nimeltä Taikamuna. Kirjoittajana on Christopher Logue, sen julkaisi suomeksi WSOY vuonna 1976, ja suomentaja on tosiaan Mikko Kilpi. Jo kansikuvasta tuli lievä déjà vu -tunne. Selvitin, että kirjan alkukielinen nimi on Ratsmagic, ja löysin venäjänkielisen sivun, jolla esitellään taiteilija Wayne Andersonin kirjaan tekemää unenomaista kuvitusta. Mukana myös se mieleeni syöpynyt kuva, jossa eläimet ovat puitakin isompia jättejä. Eikä se ole edes omituisin piirros mitä kirjasta löytyy. Andersonin kuvitus Ratsmagic-kirjaan on kauttaaltaan tutuntuntuista, useakin piirros soitti kelloja päässäni. Tein heti tilauksen kirjasta Antikvaari.fi -sivulla.

Luin kirjan saamia arvosteluja - niitä mitä satuin löytämään - ja vaikuttaa siltä, että kuvitusta arvostetaan enemmän kuin itse tarinaa, joka ei jaksa oikein imaista mukaansa ja jättää tyhjähkön olon. Ilmeisesti siihen on syynsä, miksi kannessa on Andersonin nimi. Kirja tuntuu kommenteista päätellen olevan omiaan aiheuttamaan pienille lapsille painajaisia. Onneksi ei minulle.

 

28.12.2018

Tuula Kousan toimittama Tämä maa - Itsenäisen Suomen sata tarinaa ilmestyi juhlistamaan Suomen 100-vuotismerkkipäivää. Nyt se on Bookogsissa minun toimestani. Jouduin kuitenkin käyttämään nettikuvaa kirjan kannesta, koska oma kappaleeni on vahvasti yksilöity. Etukannessa on työpaikkani logo oikeassa alakulmassa, terästettynä isokokoisella graafisella elementillä, joka simuloi ylöstaitettua paperiarkin kulmaa. Ei sitä pysty retusoimaan pois. Takakansitekstikin keskittyy puhumaan meidän firmastamme enemmän kuin yleiseen levitykseen tarkoitetulle suomalaisten ilmiöiden, merkkihenkilöiden ja kansallisten ylpeydenaiheiden yleisesittelylle olisi suotavaa. Työpaikalla tuo kirja jaettiin kaikille työntekijöille, meidän firma kun on mukana siinä yhtenä esittelyn kohteena.

 

29.12.2018

Hoitelen Bookogsissa alta pois kaikki sekalaiset tietokirjat. Kuona pois, jotta pääsen taas kunnon fiktiokirjojen kimppuun. Muutamia kirjoja sain isäpuoleltani 80-luvulla. En ole ihan varma, sainko tuon Meinanderin Suomen historian Frejltä vai löysinkö sen junasta Ilmalassa tai muualta. Först och snabbast med bil, tåg och flyg - En Guinness Rekordbok ainakin on isäpuolelta, samoin Kolumbus - poikien vuosikirja ja Lloyd's Maritime Atlas. Kaksi viimeksimainittua olivat alkujaan isäpuolen omistuksessa, mutta ne kulkeutuivat minulle tavalla, jota en pysty muistamaan. En ole ihan täysin varma, oliko minun tarkoitus saada tuo meriatlas haltuuni, mutta onpahan minulla kuitenkin, vaikkei minulla ole sille mitään käyttöä.

Heh, kuinkas sattuikaan: juuri äsken lisättiin tietokantaan tämä unkarilainen lehti, jolla on sama kansikuva kuin Taikamunalla, jota odottelen postin tuovan.

 

31.12.2018

Schenkerin kuriiri vei taikamunapaketin läheiselle kioskille, josta kävin sen noutamassa. Sieltä jatkoin Kalasataman päihdeklinikalle, hoidin työni, palasin kotiin, ja avasin pahvipaketin. Nopea lukaisu, ja voin sanoa Taikamunasta tämän: kuvitus on henkeäsalpaavaa, unenomaista, paikoin jopa surrealistista. Itse tekstiltä, tarinalta, vie aikaa löytää se ote. Ensimmäiset tekstisivut saivat minut vaivaantuneeksi. Kun tarina pääsee vauhtiin, se paranee, muuttuu hurjemmaksi. Silti... on tämä niin lastenkirjaa, niin lastenkirjaa mitä tekstiin tulee, mutta tarina on ehkä vähän turhankin pelottava pienimmille lapsille, etenkin kuvituksen myötävaikutuksella. Siitä tulee ikävä ristiriita. Hurja tarina ei pehmene vaikka sen kertoisi kuinka lapsellisesti.

Mutta nostalgiapaukkuna melkoinen, ja kuvitus on loisteliasta. Yritän löytää jostain hyllystä hyvän paikan tälle. Lisäsin heti Bookogsiin.

Taas on yksi lapsuuden mysteeri vähemmän.

Puolitoista tuntia ennen keskiyötä lisäsin vielä englantilaisen nimimerkki K:n eli Kevin Wignallin kirjan Like Plastic suomennoksen. Suomennos on kahdella tapaa poikkeuksellinen, sillä paitsi että se lienee yhä ainoa paperimuotoinen julkaisu tuosta pienoisromaanista, JP Ahonen on piirtänyt kaikkiaan 22 sarjakuvasivua, jotka liittyvät kiinteästi kirjan juoneen. Arvostelin tuon Kvaakissa kesäkuussa 2014. Vesa Kataisto lähetti minulle arvosteltavaksi Ahosen Villimpi Pohjola -kokoelman Lapsus, ja tyrkkäsi bonukseksi vielä Like Plasticin. Luin tuon kevyen toimintaviihdeannoksen istuessani portaikossa Arabianrannan päihdeklinikan ulkopuolella, odotellessani että henkilökunta lähtee töistä kotiin jotta pääsen siivoamaan.

Loistopiirtäjä tuo JP Ahonen. Joskus siihen aikaan kun siivosin vielä junia, Ahonen piirsi City-lehteen pilakuvia, jotka perustuivat englanninkielisiin sanaleikkeihin. Niistä opin, mitä carpet factoryssa oikeasti valmistetaan (pehmoeläimiä autojen sisätiloihin ripustettaviksi) ja mitä drugstoressa oikeasti myydään. Piirrostaidoissa oli vielä aika paljon kehittämisen varaa - se oli ennen Villimpi Pohjola -sarjakuvan luomista - mutta lahjakkuus näkyi. Pistin tekijän nimen jo silloin korvan taakse.

 

11.1.2019

Vähän reilu viikko kesti lisätä kaikki 23 Shakespeare-nidettä Bookogsiin, kun pidin verkkaista tahtia. Niiden myötä Bookogsiin on nyt lisätty kaikki tärkein. 393 kirjaa siinä oli. Omalla Excel-listallani taas on 889 julkaisua - lukumäärä elää vielä, koska musiikkilehdet eivät ole tarkkaan kirjattuina ja muutama yhä ullakolla lojuva oppikirja puuttuu myös. Excel-listalle olen lisännyt kaikki sanakirjat, tietokone- ja musiikkilehdet, pilapiirroskirjat (Kari Suomalainen, Mauri Kunnas, Ansu, Jari Elsilä), Sarjainfon numerot ja muutaman sarjakuvista kertovan tietokirjan. En tiedä mitä siitä kaikesta kehtaan lisätä Bookogsiin. Pilapiirroskirjat ja sarjakuvatietokirjat liippaavat liian läheltä sarjakuvia, ja sarjiksia varten on olemassa sellainen saitti kuin Comicogs. Mauri Kunnaksen lastenkirjat assosioituvat myös minun mielessäni kovin läheisesti sarjakuviin, koska Kunnas on tehnyt niin runsaasti niitäkin, ja Kunnakselta minulla on niitä pilapiirroskokoelmiakin. Eli minun omituisen ajatuksenjuoksuni mukaan Kunnaksen lastenkirjat ja pilapiirroskokoelmat alkavat olla vaarallisen lähellä Comicogsin heiniä. Sen kun nauratte.

Mutta katsotaan. Pari sarjakuvatietokirjaa kehtasin lisätä, ja nyt otin ne Kunnaksen lastenkirjat hoidettaviksi. Bookogsissa on niitä useita, mutta ne ovat melkein kaikki juuri niitä joita minulla ei ole, paitsi Hui kauhistus. Kunnaksen 1979-1990 tekemät lastenkirjat puuttuvat Hui kauhistusta lukuunottamatta lähes kaikki. Aukon paikkaaminen olkoon minun tehtäväni.

 

Vanhojen Hesareiden luku-urakka etenee. 1979 hoitui loppuun keskiviikkona. Yllätyksetön vuosi niin sarjakuvien kuin uutistenkin osalta. Anti jäi vähäiseksi. No, 28. maaliskuuta USA:ssa Harrisburgin lähellä Pennsylvanian osavaltiossa, New Yorkista koilliseen, tapahtui siihen asti vakavin ydinvoimalaonnettomuus. Vasta kolme kuukautta aiemmin valmistuneen voimalan jäähdytysjärjestelmä hajosi, eräs työntekijä käynnisti vahingossa varajärjestelmän, uraani ylikuumeni ja polttoainesauvat murtuivat. Siinä oli räjähdys lähellä. Kaikki pikkulapset ja raskaana olleet naiset evakuoitiin lähiseudulta. 1,5 miljoonaa litraa lievästi saastunutta jäähdytysvettä johdettiin Susquehanna-jokeen.

Isossa-Britanniassa Margaret Thatcherista tuli 3. toukokuuta maan historian ensimmäinen naispääministeri. Suomessa taas oltiin huolissaan, kun neuvostoliittolainen öljyalus Antonio Gramsci ajoi karille Latvian rannikolla helmikuun lopulla ja tuuli kuljetti öljyä kohti Turun saaristoa. Antonio Gramscista tuli varsinainen kiusankappale, koska 1987 se törmäili uudestaan Porvoon edustalla.

Vaan laiha saalis tuo oli verrattuna siihen, mitä myöhempien vuosien Hesareista sain.

Eilen torstaina aloitin vuoden 1978, ja heti tuli antia. 3. tammikuuta Raija Forsström meni nolaamaan itsensä kirjoittamalla Horisontti-palstalle sen kuuluisan "mekaaninen äänensärkijä" -kirjoituksensa Sex Pistolsista. Lisäsin kolme Forsströmin kirjoitusta levyhyllyni tarinoihin Sex Pistolsin kohdalle. 14. tammikuuta alkoi sitten se ikimuistoinen Aku Ankan housuttomuuskohu. Allaolevat ruutukaappaukset selventävät mistä oli kyse:

 

 

                                    

 

Sarjakuvatkin tarjosivat heti raportoitavaa. Claire Bretécherin Turha joukko alkoi lauantaisin sisäsivuilla 7. tammikuuta. Siellä se viipyi yli kolme vuotta, kunnes se 14. maaliskuuta 1981 loppui materiaalin ehtymiseen. Varsinaisella sarjissivulla seurattiin niin arkisin kuin sunnuntaisinkin - ei Jalon jengiä, vaan Howie Schneiderin Sirkus Bimboa (The Circus of P.T. Bimbo). Kvaakissa tästä on kerrottu Helsingin Sanomien stripit -ketjussa. Ketjussa on linkki englanninkielisen blogin tarjoamaan esittelyyn. Sirkus Bimbo saapui Hesariin syyskuun ensimmäisenä 1975 ja poistui sieltä joskus 1978 aikana, Jalon jengi otti sen paikan. Sirkus Bimbo on varsin heikosti piirretty sarja, mutta vitsit ovat parempia kuin Jalon jengissä. Tätä sarjaa jo mielikseen seurailee ja kerää talteen.

Kiva on myös huomata, miten Masi ja Harald Hirmuinen petraavat kun tässä kuljen ajassa taaksepäin Hesarin julkaisuhistoriassa. Odotan varsin malttamattomana niitä ihan alkupään (1973-1975) Haraldeja, joiden pitäisi olla mellevää tavaraa. Minulla on Sanoma Osakeyhtiön 1978 julkaisema Harald Hirmuinen menopäällä -pokkari, jossa on vuoden 1976 alkupuolen strippejä, ja niissä on jo aika virkistävän omalaatuista pohjavirettä monin paikoin. Haraldin ensimmäisen kahden vuoden stripit ovat kuulemma kuitenkin jotain aivan muuta.

Vuoden 1978 Hesareita on jo vähän ikävä lukea. Fontti on tiivis ja raskas, layout kaipasi vielä hiomista jotta siitä tuli myöhempien vuosien numeroista tuttua sopivan väljää mallia. Eri osastojen, erityyppisten aiheiden jaottelu alkoi olla sentään kohdallaan toisin kuin varhaisempina vuosina.

Tässä hiljakseen vanhoja lehtiä selaillessani kokoilen luetteloa Hesarissa julkaistuista sarjakuvista. Mukaan laitan alkuperäisnimen, tekijöiden nimet sekä aloitus- ja hyvästijättöpäivämäärät. Rip Kirby -seikkailuista ja Mikki Hiiri -jatkotarinoista luon myös luettelot. Lista jää epätäydelliseksi, koska vuosien 1998-2018 numerot puuttuvat Aikakone-arkistosta ja tiedot niissä julkaistuista sarjoista jäävät lähinnä Kvaakin ja oman muistini varaan. Lista sisältää nyt 73 sarjakuvaa. Olen käynyt pikaisesti selaamassa vuosien 1989-1997 Hesarit läpi. Selvitin silloin radio- ja tv-sivuilla julkaistut sarjakuvat ja niiden aloitus- ja loppumispäivämäärät. En malttanut odottaa että pääsen suuressa selailu-urakassani palaamaan vuoteen 1989. Pitää käydä läpi ainakin vuodet 1974-1978 ensin, ja siinä menee vielä paljon aikaa.

 

13.1.2019

Vähän vavisten uskaltauduin käymään lehtien kimppuun. Niissä on omat hankaluutensa. Lisäsin Bookogsiin ensin kaksi englantilaisen Computer + Video Games -tietokonepelilehden numeroa. Ne löysin 1993-1994 Porvoon Lukeva-divarista. Tammikuun 1988 numero on kanneton. Vasta jälkeenpäin tajusin lisätä ilmestymiskuukaudet lehtien nimiin. Aika näyttänee, mitä muuta olen mokannut noiden lehtien tietoja syöttäessäni. Ei ole helppoa tämä. Suomen Luonto 6/2011 löytyi Ilmalan ratavarikolla junaa siivotessa. Laitoin sen laukkuun, jossa pidin siivoustarvikkeita. Lehti taisi ottaa vähän siipeensä jostain pesuaineesta tai jotain, mutta on se hyvin luettavissa edelleen. Minä kun piirrän Naavametsäläisiä, ajattelin että tuollaisesta luontolehdestä voisi saada inspiraatiota metsätaustoja piirrellessä.

Kesäkuun 2006 MOJO-lehti löytyi myös junasta Ilmalassa. Punk-juttuja on ollut kiinnostavaa lueskella, ja muidenkin genrejen bändeistä, joiden levyjä minulla on tai joita olen kuunnellut, on mainiota pikkuinfoa. Minulla taisi olla silloin jo tiedossa Lontoon-matka saman vuoden elokuussa. Sivulla 107 on muutaman lontoolaisen levykaupan osoite. Minulla oli tämä lehti mukanani reissulla, ja kävin näissä kaupoissa levyostoksilla. Yksi myyjä kysyi, mistä olin saanut tietooni osoitteen, ja kerroin sen. Hän sanoi jotain sensuuntaista, että osoite löytyy myös muualta, minkä lie nettisivun tai muun hän mainitsikaan?

Englantilaisen Zero-tietokonepelilehden numeron 6/1992 ostin 23. heinäkuuta 1992 käydessäni Tapiolassa pyöräreissulla. Olin lukenut MikroBITIstä haukkuvia kommentteja ko. lehdestä, ja perverssin uteliaisuuden valtaamana päätin ostaa yhden numeron todetakseni itse sen kehnouden. Kirjoitin päiväkirjaani:

"Zero ei ollut niin kovin huono lehti, tosin sen viimeiset 10-15 sivua eivät sisältäneet mitään järkevää materiaalia edes yhden sivun täytteeksi, ja ensimmäinen peliarvostelu oli vaivaannuttavan naiivisti kirjoitettu. Käteen jäi kuitenkin paljon. MikroBITTIin oli joitakin yhtymäkohtia (prosenttijärjestelmä peliarvosteluissa, toimittajien mollaaminen, humoristisuus joka artikkelissa (Zerossa vielä enemmän) ja lukijoiden kritisoivat kirjeet). Sain runsaasti tietoa tulevista peleistä, joista BITTI ei vielä ole kuullutkaan, ja sillehän voi aina hykerrellä vaikkei tiedoilla käyttöä olisikaan. Oli kahden minua hyvin paljon kiinnostavan pelin arvostelut (Wizardry 6, Plan 9 From Outer Space) ja "The Addams Family" -pelin arvostelussa sain tietää miltä itse peli näyttää, Pelit 4/92 -kirjassa oli vain alkukuva. Lisäksi Zero kelpasi naurupommina, ja se korjasi myös yhden minuun juurtuneen asenteen, jonka mukaan ulkomaisissa pelilehdissä ylistettäisiin joka ikuista peliä. Yhden jos toisenkin pelin kotelon kannessa kun on muiden (ulkomaisten) pelilehtien ylistäviä kommentteja tai sitten pelkkä arvosana väliltä 90-100, mutta BITTI on antanut arvostelussa korkeintaan 80 ja risat. Mutta niin se kai on, että aina niitä ylistyksiä jostain kaivetaan, vaikka kivenkolosta. Zeron tilaajaksi en kylläkään ikinä ryhtyisi."

Oliko niin, että kaikissa brittiläisissä pelilehdissä toimittajat mollasivat toisiaan, ja yksi sai lehden sivuilla aina niskaansa enemmän ryöppyä kuin muut? 1993-1994 julkaistun Commodore Force -lehden tapauksessa se suurin heittopussi oli Ian Osborne, Zerossa taas irvailtiin eniten Duncan MacDonaldin kustannuksella. Tuo "vaivaannuttavan naiivisti" kirjoitettu ensimmäinen peliarvostelu koski PC-versiota lentosimulaattorista Tornado. Arvio oli MacDonaldin kirjoittama, ja kaksi sivua vallannut teksti on niin kamalaa, että sellaisella jäljellä ei kukaan pääsisi kirjoittamaan mihinkään lehteen yhtään mitään. Silkkaa sivuntäyttöhöpinää, liirumlaarumia viidellä erimittaisella palstalla. Asiaa vähän, jaarittelua runsaasti.

Plan 9 From Outer Space sai Zerolta mukavat 86 pistettä sadasta, mutta BITTI haukkui pelin ja antoi sille muistaakseni vain jotain päälle 60 pistettä. Eli kyllä briteilläkin oli tapana jaella ansiottomia kehuja peleille, ilmeisesti?

Lisää brittiläisiä tietokonepelilehtiä. ZZAP!64:n numerot 38, 44, 55, 56 ja 57. C+VG-lehtien tavoin nämäkin löytyivät Porvoon Lukeva-divarista kun 1993-1994 opiskelin tuossa kaupungissa. Olin törmännyt lehden kannet tehneen Oliver Freyn nimeen jo MikroBITTI-lehdessä, mutta viimeistään ZZAP!64:t ja Commodore Forcet tekivät Oliver Freyn taiteen minulle oikein hyvin tutuksi. Taitaa minulla olla muutama pelikin, joiden koteloita koristaa Freyn jälki. Yllätys oli lukea Wikipediasta, että Freylla on vankka historia homoeroottisen taiteen tekijänä. Tietokonepelitaiteilijan pimeä puoli, heh. Ei vaiskaan, Sveitsin oma Tom of Finland ansaitsee tottakai kunnioitusta, ja hienoa että lahjakkaalla taiteilijalla on riittänyt töitä.

ZZAP!64 -lehdessä taas Paul Glancey sai osakseen eniten kiusaamista.

 

14.1.2019

Loput ZZAP!64:n numerot: 73, 76, 77, 78, 79 ja 80. Noita tuli kaikkiaan 90 ennen kuin lehti syntyi uudestaan Commodore Forcena. CF:n taival kesti 16 numeroa.

Nuo kuusi ZZAPia löytyivät jostain pohjoishaagalaisesta divarista siinä vaiheessa kun asuin jo Etelä-Haagassa. Samasta puodista löysin myös yhden Ratto-lehden vuoden 1977 numeron. Sitäkin oli hauska lukea muutaman kerran. Sitä ei ole enää tallella.

 

15.1.2019

Kvaak-foorumi on koko ajan tylsempi paikka, enkä pahemmin enää kirjoittele sinne. Ei ole asiaa eikä mikään keskustelu siellä inspiroi minua antamaan omaa panostani. Tertsi ei lähtenytkään Kvaakista lopullisesti, vaan palasi vähän lähtönsä jälkeen. Nyt hän käyttää nimimerkkiä STD, mistä lienee lyhenne. Hän oli ennen yksi suosikki-Kvaakkareistani, vaan en tiedä onko enää. Hän alkaa yhä enemmän muuttua kärttyisäksi, keski-ikäiseksi jääräksi jolle harva asia kelpaa. Tosin huomaan itsessänikin sellaisen piirteen, että en jaksa kiinnostua mistään sellaisesta, joka ei oikeasti hyödytä minua. Minulle ei kelpaa viihde pelkän viihteen vuoksi, vaan sen pitää joko tyydyttää jokin minussa pitkään ollut tarve tai sitten tarjota hyödyllistä yleissivistystä. Siksi kai sain aikoinaan tarpeekseni telkkarista. Osaan keksiä itse kaikkea hauskaa ja tietoa kartuttavaa tekemistä. En tarvitse jonkun muun väkisin vääntämää hauskaa.

Bookogsissa lisäilen nyt omistamani 11 numeroa kaikkiaan 16 Commodore Forcesta. Huomasin lehden siinä vaiheessa, kun sitä oli julkaistu kolme numeroa. Kävin 11. maaliskuuta 1993 Leppävaaran Maxi-Marketissa, ja siellä huomasin maaliskuun lehden. Kannessa kaksi kasetillista kuusnelosen pelejä. Ilahduin varsinkin tiilenrikkomispelistä Batty sekä autolla-ajelua ja ammuskelua yhdistäneestä Overlanderista. Itse lehdessä ärsytti yletön värien käyttö - hyvin vähän valkoista missään - ja sotkuinen layout, sekä hölmö huumori, mutta yleisvaikutelma oli vahvasti plussan puolella. Kirjepalstalla yksi pyysikin: "Please, not so much colour - well, not in the non-review pages", ja Lloyd Mangram vastasi: "Can't help you here, I'm afraid. You can't stop progress, and going full colour seemed to go down really well with most readers".
     Helmi-huhtikuu 1993 oli tiukkaa aikaa, sillä 11.3. olin lukiossa vielä keskellä tärkeitä tenttejä, ja yo-kirjoitukset odottivat ovella.
     Commodore Forcesta tuli lehti, jota odotin aina kuumeisesti kuukauden ajan, ja sitten kävin ostamassa sen irtonumerona. 1993 olin vielä MikroBitin tilaaja, mutta sillä lehdellä ei enää siinä vaiheessa ollut minulle mitään annettavaa. Kuusnelonen oli puolikuollut formaatti, ja Bitti oli jo täynnä pelkkää PC:tä, Amigaa ja Atari ST:tä.
     Pyrin 1993 Åbo Akademihin toimittajaksi opiskelemaan. 17. toukokuuta minulla oli soveltuvuustesti Vaasassa, joten matkustin sinne yksin junalla. Vaihdoin junaa Seinäjoella, ja pääsin hyvissä ajoin perille. Ehdin kierrellä Vaasassa vajaat pari tuntia ennen koetta, ja yhdessä tavaratalossa huomasin useita kappaleita tuoreinta CF:n numeroa. Tietysti ostin.

     Elo-syyskuun vaihteessa aloin opiskella Porvoossa, Borgå Folkhögskolanissa. Se ei haitannut CF:n ostelua, sillä jos en ollut jonain viikonloppuna kotona Kauniaisissa voidakseni poiketa Leppävaaran Maxissa, niin Porvoossakin oli yksi kauppa tai kioski joka lehteä myi. Ainakin joulukuun numero on sieltä ostettu.
     Tammikuussa 1994 jouduin murheen valtaan, sillä Commodore Forcea ei ilmeisesti enää tuotu Suomeen. Porvoossa ei enää ollut, ja 21. tammikuuta oli Leppävaaran Maxissa vain joulukuun numeroa. Lehdellä ei taatusti ollut menekkiä. Tammikuun viimeisenä sentään löysin Porvoon Lukeva-divarista pinon MikroBittejä vuosilta 1984-1986, kolmea ensimmäistä vuosikertaa. Minulta puuttui vuosien 1984-1985 numeroista kaikki paitsi 12/85, ja 1986 numeroista uupui joulukuun lehti. Ostin kaikki puuttuneet numerot jotka löysin, ja päälle vielä sen kannettoman Computer + Video Games -lehden (tammikuu 1988). Ne lohduttivat.
     No joo, Commodore Forcen viimeinen numero ilmestyi maaliskuussa 1994. Siinä ei ollut ainuttakaan peliarvostelua. Toimittajien oli pakko julkaista uudelleen kaikkia vanhoja pelivinkkejä jotta sivut saataisiin jotenkin täyteen. CF loppui siis säälittävissä merkeissä. Commodore 64 -tietokone päästi kuolonkorahduksensa siihen aikaan.

     Joskus 10+ vuotta sitten löysin netistä Commodore Forcelle omistetut kotisivut. Tarjolla oli täydelliset skannaukset kaikista 16 numerosta, ja imuroin sieltä numerot 1, 2, 14, 15 ja 16 kokonaisuudessaan. Ei haitannut, vaikka sivustolla oli jokin rajoitus, että vain tietyn määrän CF-skanneja sai imuroida lyhyessä ajassa. Jos halusi lisää, piti odottaa jonkin aikaa. Kaikkien viiden numeron skannit on minulla vieläkin aanelosille tulostettuina. Eli tavallaan minulla on nuo viisi puuttuvaakin numeroa.

Commodore Forcen tekijäkrediittejä Bookogsiin naputellessani jouduin vähän miettimään. Lehden tekijöiden huumorin luonteeseen kuului antaa hassuja lempinimiä jokaiselle, etu- ja sukunimen väliin. Jo ZZAP!64-aikoina noita lempinimiä näkyi lehden apinalaatikoissa silloin tällöin, mutta CF:ssä lempinimien käyttö lähti täysin lapasesta. Jokaisen numeron apinalaatikko oli täynnä hulluja lempinimiä, ja ne vaihtuivat joka numerossa. Niille keksittiin jopa vaihtuvia teemoja. Nelosnumerossa teemana olivat kauhu-, hirviö- ja tieteiselokuvat ja niiden hahmot:

 

 

Viitosnumerossa lempinimet olivat ruoka-aiheisia:

 

 

Mietin hetken, täytyykö lehteä tekemässä olleiden ihmisten nimet todellakin kirjata Bookogsiin juuri kuten ne on lehteen painettu. Nuo lempinimet ovat hauskoja kun ne lukee lehdestä, mutta en jaksa uskoa että kovin moni Bookogsin käyttäjä haluaa nähdä tuollaista pelleilyä netissä. Ainakin niiden naputtelu olisi minulle vain rasittavaa ja söisi motivaatiota. Päätin jättää lempinimet huomiotta. Jos joku mankuu niitä, niin ehkä voin pitkin hampain yrittää jaksaa syöttää niitä.


 

 

 

 

1    2    3    4    5    6    7    8    9    10    11    12    13    14    15    16    17    18    19    20    21    22    23    24    25    26    27    28    29    30    31    32    33    34    35    36    37    38    39    40    41    42    43    44    45    46    47    48    49    50    51    52    53    54    55    56    57    58    59    60    61    62    63    64    65    66    67    68    69    70    71    72    73    74    75    76    77    78    79    80    81    82    83    84    85    86    87    88    89    90    91    92    93    94    95    96    97    98    99    100    101    102    103    104    105    106    107    108    109    110    111