3.11.2018

Yksi pullollinen kalanmaksaöljyä tyhjeni jo päiviä sitten, ja pitäisi ostaa apteekista uusi. Vielä en ole saanut aikaiseksi. Olen tottunut kalanmaksaöljyn makuun lapsesta asti, äiti syötti minulle sitä. Lisäksi hän antoi pieniä valkoisia tabletteja, jotka eivät maistuneet miltään. Äiti kutsui niitä "nannaksi", hän ei koskaan käyttänyt mitään muuta nimitystä. Vasta aikuisena tajusin, että ne taisivat olla kalkkitabletteja. En koskaan protestoinut näitä ylimääräisiä aineita vastaan, otin ne aina halukkaasti vastaan. Äidillä oli helppoa minun kanssani. 80-luvulla Mattssonien kanssa asuessani otin jonkin verran kalanmaksaöljyä kapselimuodossa, mutta se oli minusta nynnyilyä.

Lapsena Mattssonien luona asuessani inhosin kaalikääryleitä, uunissa sulanutta juustoa sekä paistettuja silakoita. Silakoissa ällöttivät ennen kaikkea ne lukemattomat pienet ruodot. Silakat eivät menneet kurkusta alas ilman kunnon maitohörppyä, ne tahtoivat jotenkin juuttua kurkkutorveen ja sitten meinasi tulla oksennusrefleksi. Niiden kera tarjotusta perunamuusista ei ollut apua. Niinpä en tänä päivänäkään pysty syömään silakoita ja muikkuja. Kaalikääryleitä ja sulanutta juustoa opin syömään myöhemmin, opin tykkäämäänkin niistä.

Masentavinta ruokaa olivat pienet pyöreät vasikankotletit. Äitikin kutsui niitä vain kumikotleteiksi, eli hänkin myönsi, etteivät ne olleet hyvää ruokaa. Kumilta ne tosiaan maistuivat. Vasta nettiaikana olen oppinut, että vasikankotletit olivat niiden virallinen nimitys.

Koulussa parasta ruokaa olivat kanaviillokki (nimenomaan mustaherukkahillon kera, se antoi sen tärkeän lisäsäväyksen!) sekä riisipuuro mustikkakeiton kanssa. Kun noita ruokia tarjottiin koulussa, ne olivat herkkupäiviä. Keitoista pidin myös. Muuten mielipiteeni kouluruoasta oli tyypillinen: yäk.

Ravintoloissa olen kulinaristi ja kokeilen mielelläni kaikkea hienoa ja maukkaan kuuloista. Itselleni en kuitenkaan viitsi kokata mitään erityistä, vaan se jää kana ja riisi -linjalle.

 

8.11.2018

The Catch: Borderline / Black Blood (1977)

The Kingsmen: Today / You Better Do Right (1973) (Capitol Records 2C 006-81.420, ranskalaispainos)
Biggles: Gimme Gimme Some Lovin' / Can't Buy You (1972) (Philips 6006 160, ransk.)
Dump: Baby Baby / Annabelle (1975) (Fontana 6013 061, ransk.)
Paul & Barry Ryan: Won't You Join Me / Glad to Know You (1973) (Polydor 2001 488, ransk.)

CDandLP-sivustolla oli liuta himottavia singlejä myynnissä, ja PayPal-tililläni oli vielä paljon rahaa jäljellä, joten tilasin sieltä seitsemän sinkkua reilu viikko sitten. Sain PayPal-tilin aika hyvin tyhjäksi niillä. The Catchin single on nyt sitten hallussani. Siitä on maksettu satakin euroa, mutta italialaismyyjä kauppasi sitä 44,20 eurolla, mikä oli tosi kohtuullinen hinta. Annie Lennoxin ja Dave Stewartin, tulevan Eurythmics-duon, levydebyytti. Kolmantena pyöränä Peet Coombes. Kaksi vuotta myöhemmin he kolme muodostivat The Tourists-yhtyeen. Italiaanon paketti oli jossain vaiheessa kastunut matkalla hieman. Onneksi sen sisällä oli paljon pahvia ylimääräisenä singlen suojana, ja sinkku oli vielä muovitaskussa. Mitään vahinkoa ei ollut tapahtunut.

Nuo neljä muuta sinkkua minulle esitteli Robin Wills PUREPOP-bloginsa välityksellä. Laitoin linkit Willsin blogipostauksiin, joista löytyy tietoa ja kommentteja. Ääniklipit ovat valitettavasti hävinneet tuosta blogista. Minulla on nyt 19 kaikkiaan 51 hienosta sinkusta jotka PUREPOP-blogin myötä sain kuulla. Laskettakoon 20. ja 21. singleksi Australiaan muuttaneen brittibändi Chalicen ensisingle In My World / Mr. Won't You Help Me ja sitä seurannut Ebenezer / After the Gold Rush, jotka minulla on CD-muodossa, osana Overflow-albumin CD-versiota. Jokerina pakassa vielä tuntemattoman bändin tekemä koelevy Guitar Love / Let Me, jonka b-puolesta äänitin kopion. Tuo sinkkuhan on mahdoton tapaus, ei sitä pysty löytämään. Esittäjäkin vielä tuntematon, joskin Guitar Love on Robin Willsille tuttu Tag-nimisen yhtyeen tekemänä versiona. Tuon koelevyn bändi saattaa olla Tag tai sitten ei. En tiedä, kun en pysty enää vertailemaan noita kahta versiota ääninäytteiden puuttumisen takia. Minulla on Tagin singlen molemmat puolet kopioina, mutta tuon koelevyn Guitar Love -versiosta en ottanut kopiota.

 

10.11.2018

The Renegades: The Renegades (3) (1965)
Maantiekiitäjät '91: Finnish-Texan R&B Music (1991)
Dreadline: Blood & Salvation (1992)
Viktor Hurmio & Fetknopparna: Viktor Hurmio & Fetknopparna (1983)

Pierre Groscolas: She's a Lady / We Love You (1984)

En malttanut olla käymättä Levykauppa Äxän sivuilla. Siellähän oli toivelevyjä tarjolla eri puolilla Suomea. Viktor Hurmio oli myynnissä Kuopion Äxässä, Maantiekiitäjät ja Dreadline Turussa, Renegades Hakaniemessä. Olisin voinut hakea tuon Renegades-CD:n Hakaniemen liikkeestä aivan mainiosti, mutta kun usean levyn könttätilauksessa ei ollut mahdollisuutta valita liikkeestä noutoa vain yhdelle levylle. Postittivat sen sitten.

Maantiekiitäjät on yksi niistä levyistä joita en alunperin olisi oikeastaan halunnut, mutta kun Harri antoi sen mp3-muodossa minulle vuosia sitten RateYourMusicissa puuhastellessamme, eikä se ollut tarpeeksi huono poisheitettäväksi. Itse asiassa se on oikein hyvä levy. Niinpä poltin CD-R:n ja jäin toivomaan oikeaa CD:tä.

Pierre Groscolasin sinkku tuli CDandLP:n kautta. Tapani Ripatti soitti She's a Ladyn Ocsidissa kesällä 1984, ja otin sen kasetille. Valitettavasti minulla oli käytössä vain yksi kasetti, ja Ocsid jatkui vielä sen jälkeen kun kasetista oli tila loppunut. Kelasin nauhaa taaksepäin saadakseni talteen vielä Mike Oldfieldin ihanan To France -biisin, ja siinä pyyhkiytyi sitten Groscolasin kappaleen loppupuoli pois. Olen säilyttänyt visusti sen mitä She's a Lady -biisistä jäi jäljelle, mutta haikaillut kovasti täydellisen kopion perään. YouTubeen postattiin pari vuotta sitten 12-tuumainen sinkkuversio ja äänitin siitä kopion, mutta se ei ole se sama versio jonka Ripatti soitti. Piti saada seitsentuumainen versio. MusicStackissa oli vuosia sitten tarjolla tuota singleä, mutta sitä kauppasivat vain ranskalaiset, jotka järjestään pyysivät siitä jotain viittäkymppiä. Ne ranskalaismyyjät olivat ärsyttävä tapaus MusicStackissa 6-12 vuotta sitten. Oli levy mikä tahansa, ne järjettömimmät hintapyynnöt tulivat aina heiltä. Mietin, että jos fransmannit pitävät levyjä noin suuressa arvossa, pitäkööt ne sitten itsellään.

Sain Groscolasin sinkun CDandLP:stä ranskalaismyyjältä kohtuuhintaan kahdeksan euroa.

 

14.11.2018

The RAH Band: Falcon / Tokyo Flyer (1980)

Viimeinenkin CDandLP-tilaus tuli, enkä enää odota yhtään levytilausta saapuvaksi. Loppuvuosi sitten ihan iisisti... paitsi joulukuussa Svart Records julkaisee uusintana Renegadesien neljännen levyn Pop. Siitä tulee minulle joululahja sitten.

 

 

 

 

 

1    2    3    4    5    6    7    8    9    10    11    12    13    14    15    16    17    18    19    20    21    22    23    24    25    26    27    28    29    30    31    32    33    34    35    36    37    38    39    40    41    42    43    44    45    46    47    48    49    50    51    52    53    54    55    56    57    58    59    60    61    62    63    64    65    66    67    68    69    70    71    72    73    74    75    76    77    78    79    80    81    82    83    84    85    86    87    88    89    90    91    92    93    94    95    96    97    98    99    100    101    102    103    104    105    106    107    108    109    110