4.10.2018

Skannasin Suosikin numerosta 3/1981 tällaisen jutun, jota en pystykään sijoittamaan luontevasti levyhyllyni tarinoiden joukkoon. Olkoon tässä.

 

 

7.10.2018

Soundi kirjoitti muhkean 11-sivuisen raportin vuoden 1980 Ruisrock-fiaskosta. Parhaita juttuja - ellei jopa paras - mitä Soundissa lienee koskaan julkaistu. Edelleen melko kylmäävää luettavaa.

 

 

 

 

10.10.2018

Meillä on 11 vuotta aikaa pysäyttää kasvihuonepäästöjen nousu ja kääntää käyrä laskusuuntaan, jotta maapallolla olisi jonkinasteinen toivo selviytyä. Terve, ja hyvästi. En luota ihmisten kykyyn tässä asiassa. Varaudun jo siihen, että maailmanloppu tulee vuonna 2050. Täytän silloin 76. Toivottavasti kuolen ennen sitä. Voihan maailmanloppu tulla tosin jo aiemmin. Yllätyksiin pitää aina varautua.

Puhutaan, että lihansyöntiä pitäisi vähentää roimasti. Minä olen valitettavasti liian paatunut lihansyöjä, jotta mieli tekisi muuttaa sitä elintapaa. Jaksan yhä nyrpistää nenääni kasvissyöjille ja vegaaneille. Olen vähentänyt lihansyöntiä - syön nykyisin pelkkää kanaa enkä sitäkään joka päivä - mutta syyni siihen ovat ihan vain terveydelliset. Kuuluu elämäntaparemonttiini. Lihan sijasta mutustelen enemmän kasviksia ja hedelmiä sekä herkuttelen jugurtilla ja mustikoilla.

Hoidan oman osuuteni sen verran kuin voin: en katso telkkaria, en aja autoa, en hanki liikaa sähkölaitteita, en ostele kaikenlaista krääsää, en matkustele enkä hanki lapsia. Tuo viimeksimainittu on paras ympäristöteko jonka voi tehdä.

 

Tein viimeiset levytilaukset MusicStackissa. 19 vinyylisingleä, yksi CD. Jouduin tekemään muutaman muutoksen tilauslistaani, kun kaikkia levyjä ei ollutkaan saatavilla. Minulla oli 23 levyä listalla, kolme varalla siltä varalta että jotain ei löydykään. CDandLP-sivustolle ilmestyi yllättäen yksi toivelevy siedettävällä hinnalla, tilasin senkin. Minulla on siellä toivelista, jolla on ne 13 ulkomaista levyä jotka vielä puuttuvat minulta. Saan sähköpostiini ilmoituksen, jos jokin niistä levyistä ilmestyy myyntiin, ja nyt tuli ensimmäinen ilmoitus.

Aktiivinen levyjenkeräilyni on siis loppumassa. Ensi kuusta alkaen ostelen levyjä harvemmin. Minulla on vielä 102 toivelevyä, jatkan niiden etsiskelyä divareissa ja levymessuilla. Tilaan ehkä silloin tällöin jonkin CD:n Amazonista jos jokin toivelevyni pukataan ulos siinä muodossa, ja suomalaisista nettidivareista voin tilata singlejä jos huvittaa. CDandLP saa ilmoitella myyntiin tulevista toivelevyistä, tilaan ne jos hinnat ovat kohtuulliset. Siinä olkoon tarpeeksi.

Kane Recordsilta en tilaa tässä kuussa mitään, enkä ole tilannut Ranskan Amazonistakaan sarjakuvia kohta kahteen kuukauteen. Pitää vähän hillitä, kun on ollut yllättäviä ylimääräisiä menoja tänä syksynä. Enpä paljon ranskankielistä aio enää hankkiakaan, Buddy Longway -integraalit ja Leon scifi-sarjikset (Aldebaran, Antares, Amazonie, Centaurus, Betelgeuse, Kenya, Namibia, Survivants) saavat riittää. Uskaltaisinko koettaa tilata Hollannin Amazonista Marten Toonderin Tom Poesia ja Pandaa?

Ei tule olemaan vaikeaa täyttää keräilyn jättämää aukkoa. Naavametsäläisisäkin riittää piirtämistä. Tussasin eilen sivun 139 alusta loppuun valmiiksi. Teen kolmea sivua yhtäaikaa. Ne muodostavat niin tiiviin kokonaisuuden, että teen niitä samanaikaisesti ja laitan kaikki nettiin samana päivänä.

 

12.10.2018

Kalasataman metroaseman portaat ovat jatkuvasti korjattavina. En tajua mikä ne voi hajottaa. Pyöriikö siellä tonnin painoisia vandaaleja moukarien kanssa? Kannattaisiko luopua portaista kokonaan ja rakentaa toiset hissit? Niitä sentään tarvitsee korjata vain melkein yhtä usein (töissä yhtä tavarahissiä korjattu jo pari päivää, ja tänään hajosi yksi henkilöhissi).

 

15.10.2018

Kun Hugh Hefner kuoli viime vuoden syyskuussa, mieleeni juolahti ettei kukaan liene tehnyt täydellistä katsausta Playboy-lehdessä julkaistuihin sarjakuviin. Minulla on skannaukset melkein kaikista Playboy-lehden numeroista ihan ensimmäisestä aina vuoden 2012 kesäkuun numeroon asti. Imuroitu Pirate Baysta ja talletettu kolmelle muistitikulle. Voisinko minä tehdä vuodatussivuilleni luettelon kaikista sarjakuvista, jotka Playboyssa on julkaistu - mukana muutama näytestrippi joka sarjakuvasta? Tämä oli yksi projekteista joiden parissa puuhasin viime ja tänä vuonna pitäessäni taukoa YKS:n piirtämisestä. Laskin mukaan myös pilapiirrokset, joissa on kaksi kuvaa, vaikka ne eivät sarjakuvaa olekaan. 90- ja 2000-luvun Playboy-lehtiä oli todella pitkäveteistä selata. Hirveän kuiva lehti jo siinä vaiheessa. Loputkin innosta meni kun siveellinen puoleni alkoi epäröidä, että kehtaako tällaisia pornopiirroksia postata näytille tänne vuodatuspuolelle. Sain selatuksi kaikki numerot loppuun asti, mutta into viedä projekti loppuun asti oli mennyt viimeistään 90-luvun numeroita selatessa. En tiedä, viitsinkö koskaan tehdä sitä katsausta. Kaikki muistiinpanot ovat kyllä tallella.

 

17.10.2018

Captain Mog & Private Sigh: The Island Sea / The Captain's Protest Dub (1980)
Fischer-Z: First Impressions (Pretty Paracetamol) / High Wire Walker (1979)
Fischer-Z: Remember Russia / Bigger Slice Now (1979)
Fischer-Z: Limbo / The Rat Man (1980)
The Quick: Sharks Are Cool, Jets Are Hot / Arabian Nights (1979)
The Quick: Hip Shake Jerk / Expresso Bongo (1980)
The Quick: Zulu / Eat Your Words (1981)
Slade: In For a Penny / Can You Just Imagine (1975)
Slade: My Baby Left Me & That's Alright Mama / O.H.M.S. (1977)
Slade: Burning in the Heat of Love / Ready Steady Kids (1977)
Slade: Give Us a Goal / Daddio (1978)
Slade: Rock'n'Roll Bolero / It's Alright Buy Me (1978)
Yachts: Yachting Types / Hypnotising Lies (1978)
Yachts: Box 202 / Permanent Damage (1979)
Yachts: A Fool Like You / Dubmarine (1981)
Zones: Stuck With You / No Angels (1978)

Tilasin singlet 10. päivä, muutama niistä postitettiin samana päivänä ja aika moni seuraavana. Niinpä tuumin, että tänään ja huomenna voisi jo ruveta odottamaan jotain saapuvaksi. Yllätyksekseni kotona odottikin 11 singlepakettia ja yksi saapumisilmoitus! Pakettien sisällä oli yhteensä 16 sinkkua. Enää odotan siis kolmea singleä ja kahta CD:tä.

Juu, Sladen vuosien 1975-1978 sinkut himottivat. En omannut käsitystä siitä, paljonko tuon aikakauden heikommin myyneistä Slade-seiskoista joutuu maksamaan ja kuinka hyvin niitä on edes tarjolla, mutta kaikkia oli kahden käden sormilla laskettava määrä tyrkyllä ja halvallahan ne pääsääntöisesti irtosivat. 14 puntaa piti maksaa lähes minttikuntoisesta Burning in the Heat of Love -singlestä, muut olivat seitsemän punnan hintaisia tai halvempia. Zones-single oli toiseksi kallein, kymmentä puntaa pyydettiin siitä.

Captain Mog & Private Sigh -singlellä on vahva Smirks-yhteys, siinä oli osittain samoja kavereita soittamassa. Siksi halusin sen. Vain yksi kappale oli myynnissä. Smirks äänitti ensimmäisen version The Island Sea -kappaleesta albumilleen Smirkology, mutta tuota albumiahan ei julkaistu.

 

18.10.2018

Patrik Fitzgerald: Treasures From the Wax Museum (1993)

Postimiesparka oli eilen varmaan ihan helisemässä, mutta tänään hänellä oli helppo päivä. Kävin vain hakemassa markettipostista tuon CDandLP:stä tilaamani toivelevyn. Siinä päivän levysaalis.

 

22.10.2018

Pännii aina pahasti kun asiat eivät mene kuten on suunnitellut. Nämä kotisivuni täyttävät tänään 10 vuotta. 22.10.2008 loin nämä sivut, silloin postasin ensimmäisen Aaltotie-stripin tänne, ja tänään on sitten juhlapäivä. Viime viikon aikana väritin kolme viimeisintä sivua YKS:stä. Lisäksi kaivoin viime viikonloppuna esiin ne sarjakuvat, jotka olivat mukana omaelämäkertani ensimmäisessä versiossa mutta jotka poistin tehdessäni sen parannellun kakkosversion: Professori Versum, Mustat sivut, Vuoristorata ja Albert Maskersson. Skannasin ne uudestaan, tarkoituksenani postata kotisivuilleni sinne Muut sarjakuvat -osastoon nekin. Viimeisin Positiivinen napa -strippi sai olla vielä yksi juhlapäivän päivitys.

Tänään maanantaina ennen töihin lähtöä ehdin juuri ja juuri postata ne vanhat sarjakuvat Muut sarjakuvat -osastoon:

Professori Versum - piti värittää Photoshopilla mustat alueet, kun ovat originaaleissa värittämättä

Mustat sivut - osa näistä on ollut kyllä näytillä täällä ennenkin, mutta nyt ovat ensimmäistä kertaa kaikki samassa paikassa

Vuoristorata

Albert Maskersson (Alpertti Matelevainen)

Nyt töistä palattuani oli aikomuksenani postata viimeisin Positiivinen napa -strippi ja kolme tuoreinta YKS-sivua tasaisin väliajoin pitkin iltaa, ja ilmoittaa tietysti päivityksistä Blogipolku-sivustolla saadakseni siellä kotisivuilleni mahdollisimman paljon näkyvyyttä yhden päivän aikana. Vaan kuinkas ollakaan... minne Blogipolku-sivusto on hävinnyt??? Yhtäkkiä en löydä sitä enää netistä. Kotisivujeni blogipuolestakin on Blogipolku-linkki kadonnut. Tilalle löysin semmoisen sivuston kuin Blogit.fi. Rekisteröidyin sitten sinne, ja ilmoitin kotisivuistani. Vaan ylläpito viettääkin vielä viikon ajan syyslomaa. Palaavat asialle vasta tasan viikon päästä ensi maanantaina. Sinne meni päivän hyvä näkyvyys.

No hyvä on, puskin sitten kaikki neljä päivitystä sivustoni blogipuolelle yhteen menoon. Siinä ovat.

Ja tässä ovat viimeisimmät tuoreet sarjakuvat, jotka tänne laitoin näytille:

Positiivinen napa 6

Yö kätkee suojaansa 139

Yö kätkee suojaansa 140

Yö kätkee suojaansa 141

Vähän meni juhlapäivä pilalle tuon Blogipolku-sivuston huomaamattoman lopettamisen takia. Kuka näitä kaikkia päivityksiä muka voisi huomata, kun ei ole tällä hetkellä sivustoa, jossa ilmoittaa niistä? No, onhan Kvaak. Taidan kirjoittaa sinne omaan Aaltotie-ketjuuni jotain.

 

Muutakin uutista.

Tomas Ek: Tiimalasi / Onnenonkijat (1980)
Eppu Normaali: Murheellisten laulujen maa / Pink Panther Theme (1982)
Hank and His Milkmen: Maitomies / Hei hoi laulu se soi (1988)
Woude: Aika hyvä ihmiseksi / Vuodet vierii (1983)
Tyhjät Patterit: Osat hukassa / Ruuhkassa (1981)
Woude: Kaupungin yöt / Satoi (1979)

Henkka: Palaathan luoksein / Lupauksia (1985)
Slade: Let's Call It Quits / When the Chips Are Down (1976)

Suomalaiset singlet Kane Recordsista. PayPal-tililleni jäi paljon rahaa MusicStack-tilausten jälkeen eikä pankkitilinikään ole kurjassa jamassa, joten uskalsin tilata Kaneltakin jotain. Slade-sinkku on vielä yksi MusicStack-tilaus. Kaksi singleä ja yksi CD uupuu vielä.

 

23.10.2018

Muistan joskus takavuosina lukeneeni lehdistä pikkujutun tai -juttuja, jo(i)ssa kauhisteltiin Ruotsin prinsessa Victorian riutunutta, langanlaihaa olemusta. Se oli silloin, kun Victoria oli vielä nuori. Oli kuvakin todisteena, kuva hymyilevästä mutta anorektisen laihasta prinsessasta. Tästä sain idean kuningatar Amerosiasta ex-anorektikkona. Muistin lokeroihin tarttuneista asioista saan ideoita sarjakuviini.

 

24.10.2018

Eilen ehdin luonnostella ja tussata sivun 142 alusta loppuun valmiiksi, skannata sen ja yhdistää raakaskannaukset. Oli se niin nopeaa toimintaa, että hirvittää. Yksi sivu saatu tyhjästä paperista väritysvalmiiksi sarjakuvasivuksi yhden illan aikana! Alkaako olla liikaakin rutiinia piirtämisessä? Alanko tehdä hutiloitua jälkeä? Pitäisikö ruveta piirtämään hitaammin ja harkitummin, tai ainakin herkutella isoilla, yksityiskohtaisilla ruuduilla joka sivulla? No, sivun viimeinen ruutu on kyllä iso ja yksityiskohtainen metsämaisemaruutu. Nuo metsämaisemat hoituvat tosin kuin itsestään, kummemmin miettimättä. Minun ei tarvitse paljoa luonnostella niitä. Sivun 140 seitsemännen ruudun piirsin pitkälti suoraan tussilla, luonnostelematta.

 

Slade: Gypsy Roadhog / Forest Full of Needles (1977)
Chilli Willi and the Red Hot Peppers: Breathe a Little / Friday Song (1975)

Viimeinenkin Slade-sinkku sekä Bongos Over Balham -albumilta löytymättömän b-puolen sisältävä Chilli Willi -single saapuivat. Alkaa olla MusicStack-tilaukset lopullisesti hoidettu, kunhan se yksi Bo Diddley -CD vielä saapuisi.

MusicStackissa ei ollut tarjolla Yachtsin toiseksi viimeistä sinkkua "IOU (in the Oddments Drawer) / 24 Hours From Tulsa". Fischer-Z:n ensisingleä "Wax Dolls / Angry Brigade" ei myöskään kukaan myynyt, korvasin sen Pretty Paracetamolilla. The Quickin sinkkua "Sharks Are Cool, Jets Are Hot / Killed in a Crush on You" en sitten tilannutkaan. Kun ostoslistalla oli kaksi singleä joilla on sama a-puoli mutta eri b-puoli, niin päätin että toinen riittäköön. Ehkä tuumin, että jos tilaa kaksi singleä, joilla on sama a-puoli mutta eri b-puolet, aina on se riski, että saa erehdyksessä kaksi kappaletta samaa sinkkua. Chilli Willin single oli yksi kolmesta varalla olleista.

 

Matti-enoni soitti maanantaina ja kutsui minut torstaina kirjamessuille. Hieno idea! Juuri äsken hän laittoi vielä tekstarin, jossa kertoi hakevansa minut huomenna kotoa puoli neljältä. Toivottavasti ehdin kotiin siihen mennessä, voi mennä tiukille.

 

25.10.2018

Matti myöhästyi sovitusta ajasta puoli tuntia, koska juuttui ruuhkaan jonnekin, mutta tulihan lopulta. Sainpahan hoidetuksi muutaman asian netissä ensin. Jätimme auton aika kauas Messuhallista, sinne missä Matilla on yksi oma kämppä. Katua en muista. Kävelimme sieltä Messuhalliin, mikä meni aika harhailuksi ja sekoiluksi. Matti on aika harvoin käynyt Messuhallissa, ja kun hän on siellä käynyt, hän on saapunut pohjoisesta sisäänkäynnistä, missä on autoparkki. Nyt yritimme Matin johdolla etelästä mistä minä aina sinne menen, ja hänen reittitajunsa petti pahemman kerran. Minun olisi pitänyt viedä Matti sitä minulle tuttua reittiä pitkin, niin olisimme olleet perillä nopeammin.

Minulla oli ja on vieläkin lompakossa 120 euroa omaa rahaa, mutta Matti lupasi minulle 40 euron edestä kirjajoululahjaa. Niinpä valikoin itselleni muutaman kirjan hänen kustannuksellaan. Viime vuonnahan haeskelin kirjoja Kekkosesta ja ostin lisäksi sarjakuvia ja yhden Waltarin, mutta nyt ei ollut mielessäni mitään himoittua. Kerroin kuitenkin Matille, että keräsin kirjoja Kekkosesta ja Marskista, ja Mattihan sitten näytti minulle kaikki Kekkos-kirjat jotka löysi. Vaikken olisi tarvinnut niitä enempää. No, mukaan tarttuivat viime vuonna hylkäämäni Juhani Suomen Myrrysmies (Urkin vuodet 1936-1944) ja kahden euron osastosta Seppo Keräsen Vallan leppymättömät - Urho Kekkosen ja Veikko Vennamon taistelujen vuodet. Saanpahan lisää tuntumaa Vennamoonkin, tuohon suomalaisen politiikan historian väriläiskään.

Vesa Sisätön tietokirja Tuhansien mokien maa - Tunaroinnin Suomen historia oli kiinnittänyt huomioni jo viime vuoden messuilla, mutta en silloin ostanut sitä. Nyt se päätyi mukaani. Kun osuimme Mika Waltari -seuran pienenpienen ständin kohdalle, sieltä lähinnä Matin myötävaikutuksella minulle ostettiin ruotsalaisen Bovilin eli Bo Vilsonin (1910-1949) sarjakuvaversio Sinuhe egyptiläisestä. Se julkaistiin alunperin ruotsalaisessa Året runt -viikkolehdessä 1950. Sarjis jäi valitettavasti kesken Bovilin kuoltua. Mika Waltari -seura julkaisi Sinuhe-sarjiksen ohuena pehmeäkantisena niteenä 2015. Olin Kvaakissa lukenut keskustelua tuosta sarjakuvasta, ja muistin että tekijä oli ruotsalainen ja että sarjakuva jäi kesken tekijän kuoleman takia. Ihan kelpo sarjakuva vanhahtavuudestaan huolimatta.

Olisin halunnut selata SS Libriconin ja Makedonian osastoilla sarjakuvia, mutta eipä siihen juuri ollut nyt mahdollisuutta. Pysähdyimme kuitenkin Libriconin tarjonnan kohdalle. Matti ihasteli Blueberry-integraaleja, ja vilkaisi toistakin lännensarjaa Bounceria, josta kerroin että se on melkoisen tyly, musta ja synkkä sarjakuva joka ei ole kaikkien mieleen. Kerroin vielä Petri Hiltusen Anabasis-albumeista ja siitä mihin tämä sarjakuva perustuu. Hugo Prattin Aavikon skorpionit oli tarjolla 150 euron hintaan, ja kerroin Matille miksi se on niin kallis. Itsehän maksoin siitä viime vuonna Libriconille 120 euroa.

Kävimme mös Makedonian osastolla, mutta katselimme siellä vain kirjoja. Kerroin, että jos joitain kirjoja rupeaisin vielä keräämään, niin Kirjayhtymän 80-luvulla julkaisemia scifi-romaaneja, joissa on mustapohjaiset kannet ja selkämyksissä tekstit valkoisella. Isaac Asimovia, Arthur C. Clarkea, Robert Heinleinia, Stanislaw Lemiä, Ray Bradburya ja muita. Paha vain ruveta noita keräämään, kun en tiedä mitkä niistä ovat niitä Tosi Klassikoita jotka on pakko lukea ja mitkä taas vähäpätöisempiä. Sitäpaitsi tilaa niille ei ole minun kämpässäni. Tai no, on minulla kaksi tuon sarjan teosta: Bradburyn Fahrenheit 451 ja H.G. Wellsin Aikakone / Maailmojen sota -yhteisnide. Makedonialla oli paljon näitä Kirjayhtymän scifi-kirjoja kaupan. Matti sanoi, että hänellä on yksi tuollainen romaani, jokin Asimov. Huomasimme, että yksi Risto Isomäen teoskin kuuluu samaan sarjaan. Isomäki on enolleni hyvin tuttu kirjailija. Minulla on vain Sarasvatin hiekkaa sarjakuvaversiona.

Matti halusi löytää lähinnä tiettyjä dekkareita. Hän etsi varsinkin yhtä J.K. Rowlingin salanimellä julkaisemaa Cormoran Strike -dekkaria. Niitä on kolme, ja Matilla on kaksi. Se yksi puuttunut osa löytyikin lopulta. Muutama muukin dekkari lähti mukaan, ja jokin Helsingin historiasta kertova kirja. Sotahistoriakin tuntuu olevan enolleni kiinnostava aihe, mutten muista ostiko hän mitään sitä käsitteleviä kirjoja.

Olihan Messuhallissa myös viinimessut, ja Matti halusi käydä niilläkin. Siispä yläkertaan sukkuloimaan viini-, pizza-, juusto- ja herkkuständien lomassa. Alakerrassa pysähdyimme hetkeksi syömään pizzapalat. Parmankinkulla ja jollain erikoisen nimisellä juustolla (alkaa p:llä, muttei ole parmesaania) täytetty Regina-pizza maistui nälkäiselle vatsalleni.

Silleen ne messut sujuivat. Mukava ilta. Kuin mainiona jälkiruokana DHL:n lähetti toi minulle kymmentä vaille yhdeksän vielä Ranskan Amazonista paketin, joka sisälsi yhden tilaamastani neljästä Buddy Longway -integraalista. Kun kerran Apollo Kustannus lopetti yhden integraalin jälkeen Buddyn julkaisemisen omistajansa terveydentilan takia (huonoon kuntoon menneet kädet eivät jaksaneet enää kantaa painavia sarjislaatikoita), niin minun täytyi jatkaa sarjan haalimista ranskankielellä. Integraaleja on kaikkiaan viisi joissa on kussakin neljä albumia, tilasin siis integraalit 2-5. Loput kolme saapuvat myöhemmin.

DHL:n lähetti oli ilmoitellut itsestään jo viime viikolla, ja tänään päivällä tuli vielä yksi tekstari. Olin vähän huolissani, että saapuuko hän Vaasankadulle sillä aikaa kun olen vielä messuilemassa. Olin jo töistä palattuani netissä valinnut yhden kioskin paikaksi, johon paketin saa toimittaa ellen ole kotona. Mies saapuikin niin myöhään, että olin ehtinyt kotiin.

 

26.10.2018

Ajattelin ruveta kertomaan lisää muistoja elämästäni, sellaista minkä koin liian vähäpätöiseksi elämäkerrassa mainittavaksi.

Synnyin siis 9. heinäkuuta, viisi päivää lasketun ajan jälkeen, Kätilöopiston sairaalassa Helsingissä. Syntymäkirjassani (Inkeri Erosen Minä ja maailma, Tammi 1973) vanhempani kuvailevat asiaa seuraavasti: "Oltuani niin kovasti kauan aikaa piilossa äidin masussa en olisi millään halunnut tulla ihmisten ilmoille, mutta kätilötädit vain sinnikkäästi pakottivat minut ulos lämpimästä piilostani. Sitä paitsi kaikilla oli muutenkin kamala kiire - joka puolella kuulemma tuli lisää pieniä tyttöjä ja poikia ja sairaalatädit olivat ihan helisemässä. Äitiä onnisti äitiysloman suhteen, sillä se muutettiin 72 arkipäivästä 174 arkipäivään".

Syntymäkirjaani on liimattu ensimmäinen hoitopaikkailmoitukseni, se johon Saga ja Kaj Hindrén vastasivat:

 

 

Tuo näyttää kyllä sellaiselta ilmoitukselta, joka kiinnitetään kauppojen ilmoitustauluille, ei sellaiselta joka julkaistaan lehdessä. No joo.

Enoistani Timo on työskennellyt koko ikänsä Kelassa. Päätarkastaja taitaa olla hänen ammattinimikkeensä, jos oikein muistan. En tiedä mitä sellainen tarkalleen tekee, mutta äidin mukaan jotain mikä läheisesti liittyy tilastointiin, olematta kuitenkaan varsinaista tilastointia. Hänen Erja-vaimonsa taas on ollut ikänsä Tilastokeskuksessa töissä. Matti on kotkalaisessa Vaasa Bakeries -leipomossa johtotehtävissä. Matin Marja-vaimon ammattia en tiedä.

Opin lukemaan 3-4-vuotiaana, ja ilmeisesti olin lukenut Asterixia jo hiekkalaatikkoikäisenä. Tuon mainitun Minä ja maailma -kirjan merkintöjen mukaan osasin jo latinankielisen sanonnan errare humanum est eli erehtyminen on inhimillistä. En ole voinut oppia sitä mistään muualta kuin Asterixista. Asterix-latina onkin aina ollut aika hyvin hallussani. Argumentum baculinum, keppi sen todisti - Dulce et decorum est pro patria mori, suloista ja kunniakasta on kuolla isänmaan puolesta.

Kolmivuotiaana olin hysteerisen kiinnostunut hintalapuista ja tarroista. Ruokakaupassa kun äidin silmä vältti, saattoi olla varma siitä että menin irrottamaan hintalaput elintarvikkeista. Keräsin hintalappuja vielä 80-luvun alussa.

Omaelämäkertaani kirjoitin varsinkin Hindrénit-lukuun paljon sellaista mitä en itse asiassa muista enää ollenkaan. Joulukuussa 1990 kirjoitin päiväkirjaani jonkinlaisen pienoisomaelämäkerran. Kun aloin kirjoittaa Sukuni viimeistä, tuo päiväkirjaani kirjoittamani pienoiselämäkerta oli ensimmäinen asia jonka naputin koneelle. Se sai toimia pohjatekstinä, jonka päälle sitten rupesin kirjoittamaan lisää. Tuohon pienoiselämäkertaan tietysti kirjoitin juttuja paljon nykyistä tuoreemmilla ja kattavammilla muistikuvilla.

Kerroin omaavani erittäin vahvan suomenruotsalaisen identiteetin. Valitettavasti nykyisin hieman häpeän suomenruotsalaisuuttani enkä halua paljoa tuoda sitä esille. Koen, että suomea äidinkielenään puhuvat halveksivat suomenruotsalaisia, katsovat heitä nenänvarttaan pitkin. Vuosien aikana suomenkielestä on tullut minulle se vahvempi kieli. Osaan ilmaista iseäni luovemmin ja rikkaammin suomeksi kuin ruotsiksi. Synnyinkaupunkiani häpeän vielä enemmän. En ole käynyt Kauniaisissa moneen vuoteen. Olen karistanut ajat sitten kaikki kaupungin pölyt jaloistani. Koen, että juureni ovat nykyisin Etelä-Haagassa, jossa asuin 16 vuotta.

Kesämökkimme oli Lahnaveden rannalla lähellä Vihantasalmen leirintäaluetta. Viitostietä pitkin, leirintäalueen jälkeen käännyttiin seuraavaa tietä vasemmalle. Sitä hiekkatietä ajettiin vähän matkaa, kunnes taas käännyttiin yhden alamäen jälkeen vasemmalle pienelle metsäpolulle. Meidän mökkimme oli toiseksi viimeinen mökki sen polun varrella.

Piirsin 1988 päiväkirjaani kartan kesämökistämme. Pohjoinen on vasemmalla. Sinisellä viivoitetut alueet oli isäni vallannut järvestä lastaamalla niihin kiviä ja hiekkaa.

 

 

Mattssonien kanssa elosta sitten... Tekemästämme suuresta reissusta Ruotsin, Tanskan ja Saksan kautta Itävaltaan ei ole paljon lisättävää. Tanskalaisessa hotellissa oleskellessamme katsoin siis yhdessä huoneessa, johon Jonna ja Mia oli majoitettu, telkkaria. Sitten he käskivät minun poistua. Palasin huoneeseen, johon olin majoittunut äidin ja isäpuolen kanssa. Isäpuoli kummasteli kuinka jo nyt palasin naapurihuoneesta, ja kerroin että minut ajettiin ulos. Frejn kanssa palasin Jonnan ja Mian huoneeseen, jossa isäpuoli kysyi että mitä tämä nyt tarkoittaa. Jonna ja Mia kiistivät kaiken. Frej sanoi vihaisena, että nyt joku teistä puhuu paskaa, ja te jäätte tänne selvittämään asiat keskenänne. Emme selvittäneet.

Kun asuin vuosina 1984-1989 kaksistaan isäni kanssa, isä selvästi yritti kaikin tavoin koulia minusta autohullua. Kävimme autonäyttelyissä isoissa halleissa ja Citroën-kerhon kokoontumisissa. Muistikuvia on myös Espoon Karhusuolla sijaitsevasta karting-radasta jossa kävimme muutaman kerran katsomassa muiden kisailua. Jokin rallikilpailu pidettiin jossain keskellä korpea, sitäkin olimme katsomassa. Telkkarista katsoimme formulakisoja ja kannustimme Keke Rosbergia. Leikimme formula-pienoisradalla. Minulla on muistikuva myös matalista rakennuksista koostuneesta teollisuusalueesta, jossa oli joitain mitälie autonrassaamoita ja työpajoja. Sielläkin viivyttiin tuntikausia.

Kun olimme hankkineet Commodore 64 -tietokoneen, isä tykkäsi myös pelailla innokkaasti. Autopelit olivat tietysti hänen suosikkejaan.

Sarjakuvistani vain osa on näytillä täällä kotisivuillani. Ne jotka puuttuvat ovat yleensä lyijykynällä piirrettyjä ja siksi skannauskelvottomia:

13 Olavi, etsivä -albumia joista viimeinen on keskeneräinen.
1987-1989 ruutuvihkoon piirtämäni Tuomas ja Rauno / Aaltotien keikarit -stripit, järjestysnumerot 76 - 618.
Kaikki Moilaset- ja Bollen och Runden -stripit.
Kesken jäänyt albumi "Unikirja", johon 1989-1990 kuvitin näkemiäni unia (13 sivua piirretty).
Hemmo Paskiaista plagioiva Mätäväki-sarja, joka syntyi 1989-1990 tekemälleni värialbumille. Viimeisimmät Mätäväki-jutut piirsin 1995 kun opiskelin Karjaalla. Vielä olisi muutama sivu tilaa.
Loput Professori Versum -albumista.

Tussilla piirretyistä sarjoista julkaisematonta on iso läjä Aaltotien keikarit -strippejä. Niitä en halua julkaista, koska... vaikka pidänkin sarjan rennosta, hyväntuulisesta kokonaisfiiliksestä, liian moni vitsi ei toimi.

Sitten on niitä kadonneita sarjoja:

Lindqvist och Palmgren, strippejä ja yksi albumimittainen tarina nimeltä "Atlantin ylitys".
Pindo, sivun sarja jonka tein Wallun vetämällä sarjakuvakurssilla vuonna 1989.
75 ensimmäistä Tuomas ja Rauno -strippiä jotka syntyivät irrallisille aanelosille.
Albumillinen lyhyitä juttuja, jotka tein 1988 Joakim Pirisen Myrsky hiekkalaatikossa- ja Ritari Retee: Piiritetty linna -albumien inspiroimana.

22.11. 1989 tekemäni päiväkirjamerkintä on mielenkiintoinen. "Englannintunti jäi pois, sillä Eero ja Jussi Raittinen & The Boys konsertoivat koulussamme. He soittivat muutamia ikivanhoja rokkikappaleita ja kertoivat rokin, countryn ja bluesin historiasta". Pahus kun minulla ei ole tuosta muistikuvaa.

7.12.1989 koululuokkamme vieraili tiedekeskus Heurekassa. Sehän oli vielä uusi laitos silloin, se avattiin yleisölle 28. huhtikuuta sinä vuonna. Yhdessä tuon ajan MikroBitissä on pikkujuttu Heurekaan rakennetusta robotista nimeltä Jeppe, joka oli ohjelmoitu luennoimaan alkoholin haitoista ja vaikutuksista ihmiselimistöön. Jeppe "ryyppäsi" kuulalaakereita, robotin vieressä oli niitä laakereita joita sai syöttää, laakerit vierivät makuuasentoon sijoitettua "kehoa" pitkin kuin kuulat fortuna-pelissä, ja joka kuulalaakeriannoksen jälkeen puhesyntetisaattori muuttui yhä sammaltavammaksi. Taisin nähdä sen robotin juuri sillä Heureka-käynnillä, se oli valkoisesta tai läpinäkyvästä värittömästä muovista rakennettu, etäisesti ihmisen muotoinen viritys joka makasi selällään jonkin alustan päällä.

Eniten minua kiinnosti silti neuvostoliittolainen Tetris-tietokonepeli, jonka sain nähdä ensimmäistä kertaa juuri Heurekassa.

Koulussa meille annettiin jatkuvasti tehtäväksi lukea kirjoja ja kijoittaa esseitä niistä tai pitää esitelmiä. Vaikka olin lukutoukka, tuskastelin silti välillä kun niitä kirjaprojekteja alvariinsa annettiin. Silti luin kirjoja ihan muutenkin vain:

21.3.1990 Jack London: Erämaan kutsu (esitelmä)
22.8.1990 Jack London: Erämaan kutsu (taas! Olin tässä vaiheessa jo lukion ensimmäisellä luokalla)
23.8.1990 Guy de Maupassant: Sormus (kirjoitin siitä paperille vastaten tiettyihin annettuihin kysymyksiin. Olin lukenut aiemmin siitä tehdyn sarjakuvaversion Aku Ankka -lehdestä. Alkuperäinen novelli oli parempi)
26.2.1991 Ray Bradbury: Fahrenheit 451 (taas vain kyselykaavakkeen täyttämistä. Kirja löytyy hyllystäni)
4.10.1991 Franz Kafka: Muodonmuutos (tapani mukaan olin ensimmäinen, joka luki kirjan loppuun. Katsoimme myöhemmin tv-ohjelman Kafkasta sekä Muodonmuutoksesta tehdyn englantilaisen elokuvaversion - jälkimmäinen osoittautui puolitoistatuntiseksi filmatuksi näytelmäversioksi, joka oli meidän kaikkien mielestä mauttomasti ja naivin jälkeenjääneesti näytelty, vastenmielinen esitys. Minulla ei ole Muodonmuutosta omassa kirjahyllyssä, mutta Linna ja Oikeusjuttu löytyvät)
8.10.1991 Henrik Tikkanen: Min älskade skärgård (piti valita jonkun suomenruotsalaisen kirjailijan teos. Päätin valita Tikkasen, jonka kirjoja meillä oli kotona mukava määrä. Annoin isäpuolen suositella kirjaa)
18.11.1991 Anna-Leena Härkönen: Häräntappoase (suomenkielen tuntien projektina piti valita listalta jokin kirja ja lukea se suomeksi. Valitsin ensin Antti Tuurin Talvisodan, mutta kirjastossa oli vain ruotsinkielinen painos. Vaihdoin sen Häräntappoaseeseen, joka meillä oli kotona)
18.11.1991 Charles Dickens: Kaksi kaupunkia (no niin, tällä oli käänteentekevä vaikutus minuun. Meidän oli äidinkielentunneilla tehtävä projekti Dickensistä ja luettava jokin hänen kirjansa. Kahden kaupungin luettuani sain pakkomielteen lukea Dickensin koko tuotannon. Nyt minulla on Dickensin koko tuotanto hyllyssä)
19.12.1991 Ilmari Kianto: Ryysyrannan Jooseppi (ainekirjoitus. Tämänkin ostin lopulta omaksi)
24.3.1992 Charles Dickens: Great Expectations (englannintuntien ainekirjoitusprojekti)
20.8.1992 Charles Dickens: Pickwick-kerhon paperit (piti lukea äidinkielen tunteja varten jokin kirja, joka protestoi jotain vastaan, tai muuten vain ilmaisee kirjailijan mielipiteitä. Pickwick-kerhon paperit ei ollut sellainen varsinaisesti, valitsin sen koska satuin lukemaan sitä parhaillaan)
24.8.1992 Dostojevski: Kirjoituksia kellarista (äidinkielen tunneilla jokainen luki sen)
1.10.1992 Per-Olof Sundman: Ingenjör Andrées luftfärd (Insinööri Andréen ilmapurjehdus) (äidinkielen tunneilla piti valita jokin pohjoismainen kirja. Hieno teos, proosa imaisi mukaansa. "You are there" -tunne oli vahva)
2.10.1992 Gunnlaug Ormtungas saga, islantilaistaru (äidinkielen tuntien projekti, pakollinen kaikille)
12.10.1992 Karl August Tavaststjerna: Barndomsvänner (Lapsuuden ystävät) (äidinkielen tunneilla piti tehdä esitelmä jostain pohjoismaalaisesta kirjailijasta - luin tuon ja pidin esitelmän sen kirjoittajasta. "Hårda tider" olisi ollut vielä mieluisampi löytää, sen saama aiheeton kritiikki herätti minussa myötätuntoa kirjailijaa kohtaan. Pidin kuitenkin Barndomsvännerista erittäin paljon, ansaitusti klassikkoteos)
26.11.1992 Joseph Conrad: Lordi Jim (tein ensin esitelmän Conradista. Myöhemmin kirjoitin vielä aineen hänestä. Lordi Jim oli hankala tapaus, sillä en pitänyt proosasta. Se jotenkin peitti tapahtumat alleen. Kaikki mielenkiintoiset tapahtumat kerrottiin kovin viitteellisesti. En ymmärtänyt juonesta paljoakaan. Vähän väliä jouduin selailemaan taaksepäin tsekatakseni, missä tuo mainittu tapahtuma tapahtui. Repliikkejä olisin kaivannut enemmän).
17.12.1992 Pär Lagerkvist: Barabbas (tämä piti kaikkien lukea äidinkielen tunneilla, ja kirjoittaa aine)
4.1.1993 Sempé, René Goscinny: Le petit Nicolas et ses copains (ranskantunneilla jokainen luki vuorotellen yhden luvun ja kertoi tapahtumat koko luokalle seuraavana päivänä).

Lisäksi kirjoitin 25.8.1992 suomenkielisen aineen Dickensistä, "unohtumattomasta henkilöstä".

Kaikkien koulun antamien kirjaprojektien lisäksi luin kirjoja myös ihan muuten vain, kuten kaikki loput Dickensit sekä Alexandra Ripleyn Scarlettin eli Tuulen viemään jatko-osan. Taru sormusten herrasta oli joululahja vuosimallia 1991, tosin se oli vain ensimmäinen osa. Robert Louis Stevensonin Aarresaari, Tom Sawyerin seikkailut, H.G. Wellsin Aikakone englanniksi (saman niteen lopussa oli vielä The Man Who Could Work Miracles -novelli, josta tein sarjakuvaversion myöhemmin). Vonnegutin Teurastamo 5. Äidin suosituksesta luin J.D. Salingerin Siepparin ruispellossa englanniksi, ja pidin siitä.

Se kouluvalokuvaus, josta kerron elämäkertani sivulla 267 - Västra Nylands folkhögskolassa Karjaalla vuonna 1996 - oli tosiaan kauhun hetki. Pelkäsin sokeutuneeni lopullisesti. Onneksi se oli vain väliaikaista. Ryhmäkuvassa olen kovin kalpea, mutta myöhemmin otetussa yksilökuvassa olin pirteä ja normaalin punakka. Yksilökuvaa ei ole tallella, se hävisi aika pian selittämättömästi jonnekin. Ei se mitään, ei se ollut tärkeä kuva.

Syksyllä 2012 tein pari kertaa kerrostalorappujen vahausta Wippii Work -firman pomon kanssa. Tuli puhetta sarjakuvista kun kerroin että harrastan niitä. Se pomo tunsi Gene Kurkijärven, jonka käsistä lähti kaksi sarjakuva-albumia, Aquila Oblige (1990) ja Kullervo (2009). Sen jälkeen Kurkijärvestä ei ole kuultu mitään. Kullervokin oli makoillut kymmenen vuotta kustantamon pöytälaatikossa, koska väripainatus oli 90-luvun lopulla vielä liian kallista. 2009 väripainatus oli sen verran halventunut, että Kurkijärven Kalevala-sovitus voitiin julkaista. Sen jälkeen Kurkijärvi ei ole saanut sarjakuvapuolella mitään aikaiseksi, eikä varmaan muuallakaan. Wippii Workin pomo kertoi, että syynä tähän oli oma saamattomuus. Kurkijärvi oli valmistunut arkkitehdiksi, mutta ei ollut tehnyt niitä töitä päivääkään. Liekö sitten vieläkin oloneuvoksena?

 

30.10.2018

Sivu 142. Tosiaan mieletöntä millaista vauhtia tussaus valmistui. Värittämisen kanssa en sitten ollutkaan niin nopea.

 

Bo Diddley: Bo Diddley Rides Again / In the Spotlight (1963 / 1964)

Tulihan se, tullipostin kautta. Ei sentään tarvinnut maksaa tullia. Eli se MusicStackista tilaamani LP joka ei koskaan saapunut luokseni oli Bo Diddley Rides Again vuodelta 1963. Sillä on muutama biisi joita on vaikea löytää muilta levyiltä, mutta joista minulla on CD-R-kopiot. MusicStackissa ei myyty toista kappaletta vinyyliä, mutta yksi kanadalainen myyjä kauppasi tuota CD:tä. Kelpasihan se, vaikka minulla on jo In the Spotlight vinyylinä. Ai, mutta siinähän onkin aika pitkälti eri biisit. No sitten ei harmita.

Hyvästi, MusicStack. Sinusta oli paljon hyötyä, vielä vuonna 2018. Huilin enimmäkseen levyjenkeräilyssä loppuvuoden (yksi singletilaus Divari Kankaasta pitäisi saapua kohta), ja ensi vuonna keskityn taas divareihin ja levymessuihin.

 

2.11.2018

The Jam: Start! / Liza Radley (1980)
The Ruts: Something That I Said / Give Youth a Chance (1979)
Undertones: Julie Ocean / Kiss in the Dark (1981)
The Who: Pinball Wizard / Dogs Part Two (1969)
Manfred Mann: My Name Is Jack / There Is a Man (1968)

Divari Kangas -lähetys tuli kohtuuttoman viikon odotuksen jälkeen, mutta singlet eivät ole niin tärkeitä että olisi meinannut maltti mennä odottaessa. Peruskamaa. Mukavaa kun omilta mielibändeiltä omistaa enemmän albumeilta löytymättömiä sinkkuraitoja ihan vinyylinä eikä vain CD-R-kopioina.


 

 

 

 

 

 

1    2    3    4    5    6    7    8    9    10    11    12    13    14    15    16    17    18    19    20    21    22    23    24    25    26    27    28    29    30    31    32    33    34    35    36    37    38    39    40    41    42    43    44    45    46    47    48    49    50    51    52    53    54    55    56    57    58    59    60    61    62    63    64    65    66    67    68    69    70    71    72    73    74    75    76    77    78    79    80    81    82    83    84    85    86    87    88    89    90    91    92    93    94    95    96    97    98    99    100    101    102    103    104    105    106    107    108    109