24.7.2018

Oz: Oz (1982)

Hollantilaismyyjä myi tätä MusicStackissa 25 eurolla. Tartuin tarjoukseen, ja sain aivan huippukuntoisen levyn - mitä nyt yläsaumaa on liimailtu huolimattomasti. Liimaa oli valunut yli sinne kotelon sisään, joten piti ensin auttaa työkalulla ennen kuin saatoin työntää sisäpussin sisälle koteloon.

Kansi on naurattanut minua joka kerta kun olen sen nähnyt. Voi että minkä näköisiä jätkiä - oikeanpuoleinen tyyppi näyttää tasan tarkkaan joltain merkonomilta eikä hevimuusikolta, eikä vasemmanpuoleinen, rennon ilmavan valkoisen asun ylleen valinnut kepittelijäkään vakuuta ulkonäöllään.

Various Artists: Who Is Harry Kellerman and Why Is He Saying Those Terrible Things About Me? (1971)

Minähän sanoin kalifornialaiselle Audiophileusa-levykaupalle, etten tilaakaan heiltä tätä levyä. Peruutin tilauksen tämän kuun alussa, koska en pystynyt maksamaan PayPalin oikkuilujen takia. Saamatta edes maksua levystä, he postittivat sen minulle siitä huolimatta, ja se saapui luokseni 12. päivä. Kun PayPal-sotku oli 10. päivä tätä kuuta selvinnyt, tilasin tämän soundtrack-kiekon oregonilaiselta Records By Mail -puljulta, maksoin, ja se tuli tänään. Nyt minulla on kaksi kappaletta tätä levyä, toinen niistä saatu ilmaiseksi levykaupan mokauksen vuoksi. Minä taas olen roisto, kun en ole ilmoittanut Audiophileusalle, että hei, nyt olette tehneet virheen ja haluan palauttaa levyn. Eipä ole tullut heiltä mitään viestiä perään.

 

26.7.2018

Rockwell T. James: A Shot of Rhythm & Blues (1977)

Julkaistiin myöhemmin uudelleen nimellä Rollin' On. En tiedä, kuinka hyvin levy myi kummallakaan nimellä, mutta levyn harvinaisuus kertonee jotain. Hinta MusicStackissa 55 Australian dollaria (34,88 euroa) huippukuntoisesta vinyylistä. Perushyvää r'n'b-rokkia muutamalla coverilla ja useilla omilla biiseillä. Jamesin oikea nimi on Ron Peel, hänen työhistoriansa on vakuuttava: The Missing Links (1964-1965), The Pleazers (1965-1966), Ray Brown & The New Whispers / Ray Brown Three (1967), Impulse (1967), The Rhythm Aces (1967-1968), The Browns (1969-1970), brittibändi Thunderclap Newman (1970-1971), One Ton Gypsy (1971-1973), The La De Da's (1973-1975), John Paul Young's All Stars (1975-1979, 1986-).

Bob Seger: 66-67 (20??)

Tökerö bootleg-CD-R, joka kokoaa yhteen Segerin 60-luvulla eri yhtyeissä / kokoonpanojen kanssa tekemät singlet. Discogsissa oli vain vinyylipainoksia ennestään, jouduin lisäämään CD:n. Sen tein vähän pitkin hampain, oikeastaan vain siksi että levymerkki Thumbs Up! Records oli Discogsissa jo ennestään. 13 julkaisua, kaikki vähällä vaivalla taiteiltuja bootlegejä. 23 jenkkidollaria pyysi MusicStack-myyjä tästä. Kolmas Seger-bootlegini.

 

3.8.2018

Pete Stride & John Plain: New Guitars in Town (1980)
Void: Arriving (1980)
Patrik Fitzgerald Group: Tonight EP (1980)
Booker T. & The M.G.'s: Union Extended (1976)

7":t:

Mikko Saarelan Siivet: Lili Marlene / Drinker's Blues (1980)
Vox: The Famous Four / One Ugly Child (1979)
Backwoods: Strange Wind / Lovin
' and Leavin' (1980)

Päätin kokeilla kuinka monta toivelevyä löytyisi Groove Collector -sivustolta. Ei hirveästi sellaista mitä ei MusicStackissa ole tarjolla, mutta Void ja Booker T. & The M.G.'s olivat sentään kaupan. Tilasin siis sveitsiläiseltä Voidin ja ranskalaiselta Union Extendedin 25.7., ja eilen ja tänään ne saapuivatkin luokseni. Nopeaa palvelua!

Groove Collector toimii CDandLP.com -sivuston alaisuudessa - jopa niin kiinteästi, että toisella saitilla tehdyt tilaukset näkyvät myös toisella sivustolla oman käyttäjäprofiilin tilaustiedoissa. Toisaalta CDandLP-sivustolla on myynti-ilmoituksia, jotka eivät näy Groove Collectorin puolella, joten päätin hyödyntää myös CDandLP:n tarjontaa. Kaksi tilausta tein silläkin puolella - molemmat levyt ovat varsinaisen toivelistani ulkopuolella, eli ne ovat levyjä jotka myös kiinnostaisi omistaa, vaikka eivät virallisia toivelevyjä olekaan. Myös MusicStackin puolella tilasin heinäkuun viimeisenä 13 sekalaista levyä toivelistan ulkopuolelta.

Patrik Fitzgeraldin maxi-EP oli sellainen "hankkiako vai eikö hankkia" -levy, jolle sitten kuitenkin annoin periksi. Kyllähän tuokin pitää fanilla olla. Jenkkimyyjä MusicStackissa kauppasi tuota alle 30 dollarilla.

Singlet hain Rolling Recordsilta, 25-29 euroa oli hintahaitari. Olisi ollut myös Albert Järvisen "Wham! / Linda Lu", mutta 35 euroa siitä on liikaa. Ei se niin paljon minua kiinnosta.

Alkaa olla kaikki näillä näkymin mahdolliset toivelevyt hankittu. 130 toivelevyn lista Discogsissa, levyjä on 106 erilaista. Ulkomaisia levyjä on 16 erilaista. Odotan vielä Amazonista tilaamaani Franticsien Frantic Times -CD:tä, josta olen merkannut kaksi painosta toivelistalleni. Sen enempää en voi tällä haavaa toivelistaani lyhentää - ellen sitten hyödynnä Discogsia, mitä en aio tehdä.

 

4.8.2018

Heehee, nyt löytyy Discogsista levy numero 12345678.

 

11.8.2018

Inner City Express: Show Me Where Your Funk Is (12") (1981)
Secret Gift: Bass-Line / Rush Hour (12") (1980)
Giorgio: From Here to Eternity / Utopia (7") (1977)
O.R.S. (Orlando Riva Sound): O.T.T. (Over the Top) (7") (1981)

Osibisa: Welcome Home (LP) (1975)
The Golliwogs: Pre-Creedence (LP) (1975)
Johnny Clegg & Savuka: Shadow Man (CD) (1988)
Quantum Jump: Mixing (LP) (1979)
The Pretty Things: Silk Torpedo (CD) (1974)

Cumulus: Puuvillapellot / Varjot yllä sillan (1970)
Cumulus: Länsituuli / Taas on yksi pois (1970)
Cumulus: Människan (Homo Sapiens) / Säkkijärven polkka (1976)
Anki: Marie / Meren voima (1974)
Kari Boy Saaristo: Satumaa EP (1979)
Kotka Rankki Ohutta Yläpilveä: Pearl Harbour / Aamu HKL:n bussissa (1980)
Killroy: Like You and Me / Sing About (1974)

Tällä viikolla saapuneet levyt. Hankittu sekalaisista lähteistä ja vielä sekalaisemmista syistä. Kuuntelin kuukausia sitten YouTubesta uskomattoman määrän diskomusaa vuosilta 1980-1983. Löysin muutaman diskosinkun, joka iski sen verran lujaa, että mieli teki oikeita levyjä. Niinpä tilasin ne viisi sinkkua MusicStackista ja Groove Collectorista. Inner City Express, O.R.S. ja Secret Gift ovat niistä saapuneet. Ihastuin kovasti myös Revelationin vuoden 1980 nimikko-LP:llä olevaan kappaleeseen I Don't Want You Anymore. Tuolla albumilla ei kuitenkaan taida olla muita hyviä biisejä. Muut YT:stä löytämäni näytteet Revelationin levyltä ovat kaikki valjua ja mitäänsanomatonta kamaa. Niinpä tein vain mp3-kopion tuosta I Don't Want You Anymoresta.

Giorgio Moroderin From Here to Eternity on tuttu isäni 1978 nauhoittamalta kasetilta. Biisi löytyy samannimiseltä albumilta, mutta minä halusin nimenomaan sinkkuversion, joka on itse asiassa yhdistetty kahdesta kappaleesta: From Here to Eternity ja Utopia - Me Giorgio. Aivan kuin Moroder ei olisi osannut päättää kumpi kappale omaa enemmän hittipotentiaalia joten hän päätti yhdistää molemmat yhdeksi jännäksi kokonaisuudeksi. Tai sitten hän vain yksinkertaisesti tuumi, että olisi hauskaa jos tekisi tuollaisen pikku kollaasin ja julkaisisi sen singlenä. Isän kasetilla oli juuri tuo singleversio ja minulla on siitä kasetista siirretty kopio. Sen äänenlaatu on kuitenkin kovin huono, joten mieleni teki oikeaa levyä.

Osibisan ja Johnny Clegg & Savukan levyjä olen vuosia kuunnellut vain digitaalikopioina koneeltani. Vihdoinkin on oikeat levyt. Cleggin ja Savukan levyn CD-versio on hirmu harvinainen ja kallis Amazonissa, mutta MusicStackista löytyy hyvin ja halvalla. Italialaismyyjältä on tuo ostamani kappale. Osibisan LP:stä sain loistokuntoisen kappaleen Ruotsista.

Pretty Thingsin Silk Torpedo on viimein kunnollisena CD-versiona hallussani. Sillä epäkelvolla, äänenlaadultaan kehnolla saksalaisella CD:llä voin vaikka heittää vesilintua.

Viimeisinä listatut seitsemän Suomi-sinkkua tilasin turkulaiselta Kane Recordsilta. Nuo olivat ne tärkeimmät niistä jotka olivat siellä tarjolla. Killroyn single kasvattaa Viktor Malin / Olli Ojala -kokoelmaani. Kanella on paljon lisääkin himottavia singlejä, tilaan 6-7 joka kuukausi tästä eteenpäin aina joulukuuhun asti. Varmaan aika moni sinkku ehtii mennä ennen kuin minä ennätän tilata ne, mutta otan jämät sitten...

 

14.8.2018

Metro-lehdessä kerrottiin tänään että Wilma-järjestelmä, jota kautta koulujen opettajat ja oppilaiden vanhemmat pitävät keskenään yhteyttä, oli kärsinyt ongelmista. Järjestelmään ei ollut päässyt kirjautumaan, joten vanhemmat eivät voineet esimerkiksi tarkistaa milloin lasten koulupäivä alkaa ja pitääkö kouluun ottaa liikuntavarusteita mukaan. Kummastelin tätä aamulla töissä kahvitauolla, mutta esimiehemme varmisti oikeaksi epäilykseni, että tämän päivän koululaisilla ei enää ole omaa paperista lukujärjestystä kuten 1980- ja 1990-luvuilla. Niin ne ajat muuttuvat. Eihän minulla, koulunsa 1981-1993 käyneellä vanhallapojalla ole juuri käsitystä siitä, millainen nykypäivän koulu on. Jos joku kysyisi minulta, haluaisinko käydä koulua uudestaan, vastaisin kieltävästi. Tämän päivän koulu olisi minulle liian suuri shokki, kulttuurishokkiin verrattava järkytys.

Tämä Metro-lehden uutinen vyörytti päähäni lapsuusnostalgisten ajatusten suman, joka ei hellittänyt koko työpäivänä. Mietin, mitä kaikkea minä koulussa opin mitä ei enää opeteta, kuten käsinkirjoittamista, käsialan treenaamista, kaunokirjoitusta... ja mitä kaikkea opetettiin eri tavalla kuin nykyään. Nykyäänhän niin valitetaan, etteivät lapset ja nuoret enää osaa kirjoittaa eikä heillä ole kunnollista käsialaa. Minä, joka aloitin koulun 1981, taisin olla melkein viimeisiä joille vielä opetettiin vanhanmallista kaunokirjoitusta. Eikös sitä ensin joskus 1983-1984 pelkistetty, ja joskus myöhemmin pelkistettiin vielä lisää kunnes kaunokirjoitus slumpattiin kokonaan? Se wanhanajan kaunokirjoitus on vieläkin selkäytimessäni, vaikken ole koulun jälkeen käyttänyt sitä.

Ala-asteen ensimmäisillä luokilla opettajat valittivat minun huonosta ja isosta käsialastani. Isäni taas pedanttina miehenä kirjoitti hirveän siistiä tekstiä, viimeisen päälle tarkkaa tekstausta pölkkykirjaimilla, versaaleilla. Opettajien moitteista sisuuntuneena otin mallia isäni tekstauskäsialasta ja treenasin, kunnes alkoi tulla siistiä jälkeä. Sitten aloinkin kirjoittaa niin pientä tekstiä, että opettaja valitteli, että hänellä on vaikeuksia lukea kirjoittamaani tekstiä. Mutta olipahan siistiä. No, kyllä käsialani siitä pikkuhiljaa kasvoi taas isommaksi. Missään vaiheessa en kuitenkaan tajunnut kehittää itselleni kunnon kirjoituskäsialaa. Niinpä versaaleilla tekstaaminen - sama tyyli jolla tekstaan sarjakuvani - vakiintui normaaliksi käsialakseni, paitsi koulussa, jossa käytin vihkoihin, koepapereihin, ainekirjoituksiin ym. aanelosiin ihan gemenaa, sitä millä kirjoitan nämä nettivuodatuksetkin. En minä osaa muuta kuin tekstata ja kirjoittaa vanhanaikaisella kaunokirjoituksella (jota en siis enää käytä), en ole opetellut minkäänlaista välimuotoa.

Tietokoneet tulivat kouluihin kai siihen aikaan kun aloitin lukion, eli ihan 90-luvun alussa. Silloin tietotekniikkatunnit saapuivat värittämään koulupäiviäni. Silloin koneissa oli mustat näytöt, joihin kirjoitettiin valkoista pölkkytekstiä. Windowsista ei tietoakaan. Koneissa olleet ohjelmat saatiin käynnistymään kirjoittamalla siihen näytöllä olleeseen mustaan jokin tietty käskyrivi ja painamalla enteriä. Jos halusi käyttää koneella olleita ohjelmia, piti siis tietää mikä käskyjen sarja avasi minkäkin ohjelman. Ei puhettakaan, että ohjelmia olisi saanut esiin jostain valikosta hiirellä klikkaamalla.

Silloin kun opiskelin maanmittausta (1996-1999) tuli sitten sellainen ihmeellinen uusi juttu kuin internet. Me maanmittausopiskelijat kävimme muistaakseni kerran ekskursiolla jossain firmassa tai laitoksessa jossa oli tietokoneita nettiyhteyksineen, ja meistä muutaman jätkän ryhmä - minä mukana - haimme netistä esille vuoden 1996 Playboy-lehden keskiaukeamatyttöjen kuvia. Voi että ne nettisivut ja kuvat latautuivatkin siihen aikaan hiii-taaaas-tiiiiii.... Meinasi kaikilla mennä hermo niiden isojen tyttökuvien latautumisen odottelemisessa. Netissä surffailu oli aikamoista tervanjuontia siihen aikaan. Se oli vain yksi syy miksi suhtauduin internettiin alkuun skeptisesti ja välinpitämättömästi. Vallilan ammattioppilaitoksella oli omat uudet kotisivut, kuin myös opettajallamme Jari Hotisella. Hotinen esitteli meille omia kotisivujaan. Koska sarjakuvapiirtäjän kykyni oli huomattu, sain Hotiselta pyynnön piirtää kolmisivuinen sarjakuva maanmittauksen historiasta. Paitsi että valmis sarjakuva kiinnitettiin käytävän seinään luokkamme eteen, muutama yksittäinen ruutu sarjiksesta skannattiin ja pistettiin koulun kotisivuille, maanmittausosaston omalle sivulle. Siinä ensimmäiset kokemukseni internetistä.

Sitten kyllä sekosin nettiin liikaakin, ja ensimmäinen työpaikkani FM-Kartassa Teollisuuskadulla meni reisille. Hävettää niin maan pirusti vieläkin.

On se kumma, miten ennen vanhaan aina pärjättiin niin hyvin vaikkei ollut nykypäivän teknisiä vempeleitä. Kun olin lapsi, ei tenavilla ollut omia puhelimia. Kerrostalolähiöissä lapset seisoivat pihalla ja huusivat täyttä kurkkua "Äitiiii, tuu ikkunaan" sitten kun pihalla leikkiminen ei enää huvittanut ja haluttiin tulla sisään. Minun ei tarvinnut synnyinkodissani asuessani huutaa. Ensinnäkin, minähän olin Kavallintiellä aina vain sisällä lukemassa kirjoja, ja toiseksi, vaikka olisinkin ollut pihalla leikkimässä, olisin päässyt sisään nopeasti ja helposti. Me kun asuimme ensimmäisessä kerroksessa, ja jos olisin halunnut sisään, olisi vain tarvinnut kävellä pensasaidan reunustamalle pikku takapihallemme ja koputtaa keittiön tai olohuoneen ikkunaan, ja sitten isä tai äiti olisi päästänyt minut sisään olohuoneeseen johtavasta ovesta. Tai ei olisi tarvinnut nähdä sitäkään vaivaa, jos se kakkosovi olisi pidetty auki.

Ei noista kesällä 2001 näppäämistäni kuvista saa hirveän hyvin selvää, kun kaikki on niin rehevää, mutta vanhasta kuvasta näkyy paremmin takapihasysteemi valkoisine kivimuurineen ja pensasaitoineen. Keskimmäisessä kuvassa oikealla puolella näkyy meidän asunnostamme vähän kulmaa, ikkunanäkymän huoneeseen jossa oli ensin meidän makuuhuoneemme, myöhemmin minun oma huoneeni, peittää tuo puu kokonaan. Valkoinen muuri jonka toisella puolella oli meidän pikku takapihamme taitaa pilkahtaa ihan kuvan oikeassa laidassa.

 

 

 

 

17.8.2018

The Ronettes: The Ronettes Featuring Veronica (1965)
The Frantics: Frantic Times (1984)
Blond: The Lilac Years (1969)
The Ugly's: The Complete Ugly's - The Quiet Explosion (2004)

Domenic Troiano: Domenic Troiano (1972)

Center Stage: Never / Are You Ready (1980)
Slyck: Love It Or (Beat the Bush) / Bush Beat (Mixers De-Lite) (1981)
Rare Earth: Warm Ride (1978)

Argosy: Mr. Boyd / Imagine (1969)

Tämän viikon saapuneet levyt. Kuukausi sitten hankin Amazonin kautta Phil Spectorin tuotantoja CD-muodossa, mm. Back in Mono -boksin. Tuo yksi Ronettes jäikin vielä puuttumaan, joten tilasin sen jälkikäteen. Franticsien CD saapui sitten vihdoin ja viimein. Se postitettiin jo 10. heinäkuuta USA:ssa, viipyi matkalla kuukauden, ja kävi vielä tullipostin kautta koska oli neljänkympin hintainen. Piti maksaa kymppi ylimääräistä. On tuosta CD:stä ollut huolta ja riesaa, mutta onpahan nyt minulla lopultakin, kohtuuttoman odotusajan jälkeen. Sen myötä kaikki tällä hetkellä mahdolliset toivelevyt on sitten saatu.

Blond oli ruotsalaisten Tages-miesten myöhempi, yhteen levyyn jäänyt bändiviritys. Olen kuunnellut mp3-kopiota tuosta kokoelmasta ja todennut sen niin hyväksi, että se on hankkimisen arvoinen. Englantilaisessa Ugly's-yhtyeessä taas musisoi Steve Gibbons ennen loistokasta itsenäistä uraansa. On tuo kokoelma ollut minulla CD-R:lle poltettuna, mutta ei ole silti tullut laitettua toivelistalle. James Gangissa vähän aikaa vaikuttaneen Domenic Troianon ensisoolo on hieno, tyyliltään James Gangin Straight Shooterin ja Passin' Thru -levyn välimaastoon sijoittuvaa iisiä rokkia. Sitäkin olen kuunnellut koneeni kovalevyltä jo parin-kolmen vuoden ajan.

Center Stage ja Slyck ovat ne loput kivat diskosinglet, jotka halusin. Are You Ready on mieletöntä jyrää, miksi se kätkettiin b-puolelle??? Prelude Records, joka Center Stagen levyn julkaisi, tuli huomattua varsin hyväksi - jopa kerättäväksi - levymerkiksi niille jotka haluavat hyllyn täyteen perusjenkkidiskoa. Rare Earthin Warm Ride on isän 1978 nauhoittamalta kasetilta tuttu, ja tietysti piti saada harvinainen 12-tuumainen single jolla on biisistä yli kuuden minuutin versio. MusicStackissa oli vain yksi kappale tuota isoa sinkkua myynnissä. Taitaa olla sama versio kummallakin puolella, eivätkä matriisitkaan tee eroa A- ja B-puolen välillä. Samat matriisit kummallakin puolella. Kaksi A-puolta siis. Ajatuksena on ollut, että jos toinen puoli naarmuuntuu pahasti, toinen on vielä soittokuntoinen.

Argosyn sinkku - Supertrampissa vaikuttaneen Roger Hodgsonin levydebyytti - on kokonaisuudessaan The Rubble Collection -boksissa, mutta Supertramp-fanina halusin oikean singlen. Tilasin sen ensin 54321-nimiseltä brittimyyjältä, joka pyysi 50 puntaa DJM:n painoksesta (DJS 214). Myyjä ei vielä viikon jälkeenkään ollut reagoinut tilaukseen (viimeisin palaute olikin saatu marraskuussa 2016, eli myyjä ei selvästikään enää välitä myydä MusicStackissa kun ei kauppa siellä käy), joten peruutin tilauksen ja tilasin jenkkimyyjältä 30 dollarin hintaisen kappaleen.

 

 

 

 

1    2    3    4    5    6    7    8    9    10    11    12    13    14    15    16    17    18    19    20    21    22    23    24    25    26    27    28    29    30    31    32    33    34    35    36    37    38    39    40    41    42    43    44    45    46    47    48    49    50    51    52    53    54    55    56    57    58    59    60    61    62    63    64    65    66    67    68    69    70    71    72    73    74    75    76    77    78    79    80    81    82    83    84    85    86    87    88    89    90    91    92    93    94    95    96    97    98    99    100    101    102    103    104    105    106