6.6.2018

Johnny Rocco Band: Rocco (1975)
Serious Young Insects: Housebreaking (1982)
Skylight: Skyhigh (1974)

Australialaista musaa taas vaihteeksi. Kaikkiin näihin levyihin tutustuin Midoztouch-nettisivuston ansiosta. Voi ollakin, että nämä jäävät viimeisiksi toivelistallani oleviksi aussilevyiksi, jotka onnistun hankkimaan. Kahdeksan sikäläistä levyä omaan vielä pelkästään CD-R-kopioina, mutta oikeat levyt ovat liian harvinaisia. Saattaa olla, että jotain toivomaani australialaista putkahtaa vielä myyntiin MusicStackiin, mutten pane paljoa toivoa sille.

Johnny Rocco Band on valkoista soulfunkia Average White Bandin ja Stylusin tyyliin. Alkuperäinen aussipainos on liian harvinainen MusicStackin kautta hommattavaksi, mutta muunmaalaisia painoksia onneksi löytyy. Rocco-bändinimellä julkaistua jenkkipainosta kauppasi muutamakin myyjä, joista valitsin suomalaisen SoundHawk Recordsin. Myyjä reagoi viiden päivän viiveellä, ja pahoitteli sanomalla, ettei ole tehnyt paljon kauppoja MusicStackissa pitkään aikaan. Jep, olin jo aiemmin katsonut myyjän palautteet - kaksi viimeistä olivat heinäkuulta 2015. Kun levy oli saapunut perille, myyjä vielä kehotti minua kääntämään katseeni jatkossa Discogsin suuntaan, siellä ne kaupat lähinnä tehdään nykyisin hänenkin osaltaan. Mutta koska olen toivoton jäärä, pysyn MusicStackissa. Tämän vuoden. Ensi vuonnakin ehkä vielä vähän aikaa, mutta sen jälkeen lopetan vinyylin tilaamisen netin kautta ulkomailta ja keskityn divareihin ja levymessuihin.

Midoztouchin foorumipuolella joku postasi Serious Young Insectsin ainoan albumin, mutta vain 128 kbps:n laadulla. Sivustoa moderoineelta Mickolta tuli ystävällinen neuvo parantaa laatua vaadittuun 320 kbps:ään, ja sen laatuinen rippaus Housebreakingista taisikin jossain vaiheessa ilmaantua sinne ladattavaksi. Minä tyydyin kuitenkin tuohon huonompaan laatuun. Tosin 128 kbps:n bitraattiarvo tuotti kyllä tosiaan heikot soundit. Tavallaan se kyllä sopi hyvin yhteen musiikin tyylin kanssa, se kun on semmoista (hyvällä tavalla) kylmänkalseaa new wavea. Hyvä levy siis - parhaat biisit ovat Faraway Places, Parents Go Mental, I Want Cake, Be Patient ja Why Can't I Control My Body.

Skylight soitti soulaavaa poppia, mukana on kaksi soulin maailmasta poimittua coveriakin: Marvin Gayen What's Going On ja Donny Hathawayn The Ghetto. Naisvokalisti Bonnie Lever oli vähän turhauttavankin varovainen ja hillitty, enempi tulkitseminen ei olisi ollut pahitteeksi. Kiva saada taas pitkästä aikaa tällainen arvolevy, ja aussit vielä pakkasivat vinyylin oikein kunnon suojauksella, että varmasti pääsisi perille kolhiintumatta. Niin se pääsikin. Kiitokseni siihen suuntaan, kannatti maksaa ylimääräistä postikulua noin hyvästä palvelusta. Viime vuoden huhtikuussa löysin Mike Westhuesin A Man Name 'A Jonesin (Discogs-mediaanihinta 60 euroa) ja kuukautta sitä ennen Edward Vesalan, Irina Milanin ja Pepe Willbergin Neitsytmatkan (mediaanihinta 75 euroa). Sen jälkeen on tullut haalittua vain halpaa.

MusicStackissa ei kannata näköjään urputtaa hitaasta postituksesta, sillä tuntuu olevan toistuva ilmiö, että myyjä postittaa levyn suht' ripeästi, mutta unohtaa vaihtaa tilauksen statuksen 'shipped'iksi. Näin kävi taas kerran, tällä kertaa sen jenkkimyyjän kohdalla jolta tilasin Rupert Holmesin Adventuren. Myyjä muisti vasta kahden viikon viiveellä merkitä levyn lähetetyksi. Olin levyn saatuani laittanut positiivisen palautteen, jossa kuitenkin huomautin hitaasta postituksesta, sen jälkeen vasta myyjältä tuli ensimmäisen kerran selitys, että oli unohtanut vaihtaa tilauksen statuksen aikaisemmin.

 

14.6.2018

Huh huh, CD-levytkin saa hakea ruokakauppapostista, kun myyjät lähettelevät niitä kirjattuina paketteina. Olisi kyllä toivottavaa, että ne paketit jotka mahtuvat postiluukusta myös tulisivat postiluukusta, ettei minun tarvitsisi jokaista levyä käydä hakemassa. Siinä on aina oma vaivansa. Sekin vielä risoo, jos joka päivä viikon ajan tulee yksi saapumisilmoitus, ja joutuu käymään postissa päivittäin aina yhden levyn hakemassa, ja sitten - pam! - yhtenä päivänä yhtäkkiä kotona odottaakin kuusi lappua. Kiva jos niitä tulisi tasaisemmin pari-kolme päivässä. Mutta sillehän nyt ei voi mitään. En minä kuitenkaan kehtaa hakea postista kuin kolme pakettia kerralla, ettei taakseni muodostu jonoa. Ja onhan siinä muiden ihmisten silmissä oma shownsa, jos toiselle ojennetaan tiskillä kuusi pakettia kerralla ja niitä sitten yrittää kaapata kainaloonsa ja poistua ulos kadulle mahdollisimman tyylikkäästi.

Little Bob Story: High Time (1976)
Little Bob Story: Little Bob Story (1977, kokoelma)
Vesala / Sermilä / Hauta-Aho / Honkanen / Helasvuo: Ode to Marilyn (1974)
Åke Andersson / Antero Honkanen: Reidarin sähköiset kuvat (1977)
Bo Diddley: Surfin' With Bo Diddley (1963)
Bo Diddley: The Originator (1966)
The Suicide Commandos: Make a Record (1978)
Suburban Lawns: Gidget Goes to Hell / My Boyfriend (1979)

CD:
The Big Bopper: Hellooo Baby! The Best of The Big Bopper 1954 - 1959 (1989)

Nuo ovat saapuneet viimeisen kahdeksan päivän aikana. Little Bob Story oli vanhojen Soundi-lehtien ja kirjaston sekalaisten kokoelma-CD:itten avustuksella löytynyt mainio ranskalainen R&B-rokkibändi. Varhaisimmat kolme levyä imuroin sitten netistä, ja nyt ne ovat oikeina levyinä hallussani - nuo ja CD:nä hommaamani Off the Rails.

Ode to Marilyn oli yksi lukemattomista levyistä, joita FinnArctic-blogini seuraajat heittelivät ilmaan ehdotuksina harvinaisista levyistä, joita voisin jaella. Se löytyikin Leppävaaran kirjastosta. Siihen aikaan minulla oli vielä se surkea, vähän hajonnut levysoitin. Koetin uutta kikkaa. Olin ostanut jostain Kruununhaassa sijainneesta sähköliikkeestä jonkin aggregaatin, jonka saattoi kytkeä vinyylilevysoittimeen - en muista enää tuon kummempia yksityiskohtia - ja sen avulla rippasin Fyyralyyran ja Ode to Marilynin. Aggregaatista vain kuului jotain huminaa operaation aikana, mutta se vaimeni, kun pidin peukaloa ja etusormea jonkin pikku osan ympärillä. Sitä samaa huminaa kuului itse rippauksistakin, mutta se oli aika vaimeaa. Fyyralyyran levyn rippauksesta poistin sen huminan, mutta Ode to Marilyn on sen verran hiljaista musiikkia, että pelkäsin, että jos putsaan huminan pois saattaa osa musiikillisista äänistäkin häipyä sen sileän tien. Niinpä en uskaltanut siivota huminaa pois Ode to Marilynista, vaan pistin vinyylirippauksen jakoon sellaisenaan.

Jokunen vuosi myöhemmin, kun minulla oli sekä USB-levysoitin että uudet, paremmat tietokonekaiuttimetkin, kuuntelin Ode to Marilyn -rippausta uudestaan, ja järkytyin. Huminahan kuului yhtäkkiä niin kovana, että musiikkia ei meinannut kuulla! Ne laadukkaammat kaiuttimet paljastivat totuuden. Kauhistuin, että tätäkö jakelin FinnArcticissa!

Lainasin Ode to Marilyn -LP:n uudestaan - tällä kertaa Kauniaisten kirjastosta - ja tein uuden rippauksen omaan käyttöön. Sitä olen jaellut Soulseekissä, mutta heikohkolla menestyksellä, eli lähinnä omaksi ilokseni se uusi parempi rippaus on jäänyt.

FinnArctic-esittely kuului seuraavasti:

Ode to Marilyn was not an organic band, but a project which assembled jazz drummer Edward Vesala, along with less-known (to me at least) Jarmo Sermilä, Antero Honkanen, Mikael Helasvuo and Teppo Hauta-Aho.

The back cover notes tell it all: "ODE TO MARILYN was produced at the experimental studio of the Finnish Broadcasting Company in November 1973. The experimental studio mostly operates in the Pasila TV Centre's civil shelter, ensuring true underground music - 15 metres underground ... It is an extensive experimental electronic-acoustical composition with roots in modern concert music, jazz and pop. Sound material used includes the flute, trumpet, bass, several percussion instruments, kantele, organ, singer Pirkkoliisa Tikka (in the section A Doll's Weeping) and sound effects from the real and the unreal."

I can well picture a group of men in a totally quiet, dimly-lit studio somewhere underground, isolated from the rest of the world, creating this moody, otherworldly collage of sounds. "A Doll's Cry" is based on a poem by Marilyn Monroe and is sung by soprano Pirkkoliisa Tikka, "Aallokko" ends with a bit of studio chatter recorded backwards, these are the only signs of human life on this album. The rest is from somewhere out there.

Reidarin sähköiset kuvat ei ollut levytoivelistallani. Kun Svart Records ilmoitti Punk In Finland -foorumilla aikovansa julkaista uusintapainoksen tuostakin, tsekkasin millaisesta levystä on kyse... hm, kokeilevaa elektronista, no, voisihan tuonkin ostaa. Punk In Finlandilla oltiin innostuneitakin tuon levyn uudelleenjulkaisusta, se avitti omaa päätöstäni ostaa levy sitten kun ilmestyy.

Suicide Commandosin albumia jakeli muuan ruotsalainen punk-fanaatikko omassa blogissaan vuonna 2006. Seurasin sen ruotsalaisen punkkiblogia aktiivisesti. Sieltä löytyi valtavat määrät hyvääkin tavaraa, poltin ison läjän CD-R-levyjä pelkästään hänen bloginsa materiaalista. Hän keskittyi jakelemaan singlejä, harvoin hän kokonaisia albumeja tai kokoelmia laittoi jakoon, mutta Suicide Commandosin kohdalla hän teki poikkeuksen. Imuroin koko albumin ja säästinkin sen. Minun korvissani Make a Record on tosin aika bulkkikamaa, en ole kovin innostunut siitä. Pistinpä talteen kuitenkin ja poltin CD-R:lle, ja nyt hallussani on oikea levy.

Big Bopperin kokoelman lainasin kirjastosta ja kopioin itselleni The Revolutionary Decades -projektini aikana. Sama kokoelma on nyt sitten minulla Amazonista hankittuna oikeana CD:nä. Kaavin muutama viikko sitten vähän niinkuin tynnyrin pohjia Amazonissa ja tilasin vielä neljä CD:tä. Saavat auttaa sen verran kuin pystyvät, ettei minun tarvitse kaikkia toivelistallani olevia ulkomaisia levyjä tilata MusicStackista. Big Bopper on aika tyhmää kamaa, mutta jaksaahan tuota harvakseltaan kuunnella.

Suburban Lawnsin Gidget Goes to Hell löytyi yhdeltä new wave -kokoelma -CD:ltä, jonka lainasin kirjastosta vuonna 2001. Biisi kolahti, ja yhdestä musiikkiblogista löysin muutama vuosi myöhemmin koko tuotannon. Erinomaisen hilpeää new wave -nykimistä. Tilasin myös Suburban Lawnsin albumin laajennettuna vinyyliuusintapainoksena MusicStackista, se on joko matkalla postiin tai sitten se odottaa minua jo siellä. CD on nyttemmin muuttunut loppuunmyydyksi Amazonissa, sitä ei enää saa sieltä. Originaali-LP:kin on järkyttävän hintainen keräilyaarre. Vinyyliuusintapainoksestakin saa pulittaa kivan summan, mutta onneksi on varaa. Kyllä Suburban Lawnsin tuotanto vaan oli pakko saada hinnoista välittämättä, niin herkkua se on. Gidget Goes to Hell -sinkkua oli MusicStackissa vain yksi kappale tarjolla, olin onnekas.

Aaaarrrrrgh, Surfin' With Bo Diddleystä puuttuu kaksi kappaletta, Piggy Back Surfers ja Twisting Waves. Surkea brittiuusintapainos. Että sitten inhoan tällaisia tapauksia! Luulee saavansa koko levyn ja sitten käy ilmi että siitä puuttuu biisi tai pari. On minulla CD-R:llä kopiot noistakin kahdesta kappaleesta, mutta kyllä minä olisin halunnut koko albumin oikeana vinyylinä.

 

 

16.6.2018

Auracle: City Slickers (1979)
The Brides of Funkenstein: Never Buy Texas From a Cowboy (1979)
Gene Vincent: Gene Vincent (1970)
Irwin Goodman: Ennenkuulumattomat - Lauluja suomalaisille (1983 / 2015)
Joe Vitale: Roller Coaster Weekend (1974)
Suburban Lawns: Suburban Lawns (1981)
Zager & Evans: Zager & Evans (1970)

Auraclen levyä jaeltiin jossain souliin ja jazziin keskittyneessä musiikkiblogissa viime vuosikymmenen puolessavälissä. Kivaa jazzrockia, ei mitään erinomaista musiikkia, mutta symppis levy. The Brides of Funkensteinin kakkosalbumi ei nouse Funk Or Walkin tasolle, mutta on se kuunneltava. Japanilaisesta CD:stä pyydettiin 58,32 puntaa Amazonissa. Jätin sen kuukausia aiemmin tilaamatta juuri tuon hirmuhinnan takia, mutta tarkemmin ajatellen, ei se liian kova hinta ole. Gene Vincentin levy on julkaistu myös nimellä If Only You Could See Me Today, tuon myötä on nyt herran kaikki albumit hallussani muodossa tai toisessa.

Irwinin CD:n missasin aikoinaan, ja kun sitten vihdoin noteerasin sen olemassaolon, ei se ollutkaan enää saatavilla levykaupoista eikä Levykauppa Äxän nettisivuillakaan. Nyt googlasin tuon julkaisun, ja löysin Retee-verkkokaupan (retee.mycashflow.fi), jolla tein tilauksen samantien. CD saapui postissa kahdessa päivässä. Olin tilannut sen kalliimpana, Postista noudettavana postipakettina, mutta tulikin kirjekuoressa suoraan postiluukun läpi. No, parempi niin. Hemmetti, joka kerta kirjoitan tuon levyn nimeksi "Ennenkuulemattomat", mutta se on siis "EnnenkuulUmattomat". Ei tunnu menevän oikea nimi kaaliini. Ei tuo mitään ennenkuulumatonta tai -kuulematonta tavaraa silti ole, sehän on 1983 julkaistu "Uudet protestilaulut" -kasetti siirrettynä CD-muotoon. Tosin harvahan sitä on kuullut. Minulla oli tuostakin kasetista CD-R-kopio.

Joe Vitalen LP:n sisällön voi kertoa kahdella sanalla: Joe Walsh. Falling-kappaleen päättävää "I'm falling down" -koukkua jopa käytettiin myöhemmin Walshin albumilla But Seriously Folks, biisissä At the Station. Vitale oli tärkeä tekijä Walshin soololevyillä, eikä hän omalla soolollaan kyennyt ollenkaan irtautumaan siitä tyylistä. Mutta se oli hyvä tyyli.

Saamallani Vitalen LP:llä on etiketeissä alimpana oleva käyrä teksti erilainen, mutta matriisit ovat aivan samat. Zager & Evansin levyllä on matriiseissa kirjain H, eikä R. Ei siis ole prässätty Rockawaylla vaan jossain muualla. Kumpikin meni Errors-kansioon, kun ei Discogsissa ole niitä identtisiä versioita.

 

25.6.2018

Christian Sievert, Jukka Tolonen, Mads Vinding, Luiz Carlos De Siqueira (Chuim): After Three Days (1977)
Harry Chapin: The Last Protest Singer (1988)
The Frantics: Boot to the Head (1987)
The Pork Dukes: The Pork Dukes (1978)

The Last Protest Singer on taas yksi sellainen levy, joka nyt sattui olemaan CD-R-kopiona, vaikkei se ole mieluisa. Chapin puuhasi tuon albuminsa kanssa vuonna 1980 julkaisemansa Sequel-albumin ja 1981 tapahtuneen kuolemansa välissä. Albumi jäi keskeneräiseksi. 1988 tämä keskeneräinen nauha julkaistiin. Koko aiemman Chapinin tuotannon kuunnelleena halusin kuulla vielä The Last Protest Singerinkin, ja se onnistui imuroimalla mp3-tiedostot jostain. Vaikkei albumi osoittautunut hyväksi, en raaskinut viskata tiedostoja menemään. Kuitenkin harvinaisuus kyseessä. Niinpä poltin mp3:t lopulta CD-R:lle, ja nyt piti sitten hankkia oikea levy.

Kanadalaisen huumoriryhmän The Franticsin löysin Dr. Demento -kokoelma-CD:itten ansiosta. Lainasin nuo CD:t kirjastoista 90-luvun lopulla ja nauhoitin parhaat palat kaseteille. Lainasin kokoelmat uudestaan 00-luvun loppupuolella ja poltin samat parhaat palat CD-R-levyille. Tuossa yksi semmoinen kokoelma, jonka kirjastosta löysin. Franticseilta Dr. Demento oli poiminut omille kokoelmilleen kolme esitystä: Last Will and Temperament, You Were Speeding ja Ti Kwan Leep (Boot to the Head). Ne kaikki olivat niin ratkihauskaa sketsihuumoria, että The Franticsia piti löytää lisää. UseNeXT-tiedostojenjako-ohjelmasta löytyivät albumit Frantic Times (1984) ja Boot to the Head, ja niistähän tein sitten CD-R-kopiot. Kyllä noille albumeille onkin tullut naurettua.

Pork Dukesin levyllä on kaikki tilpehööri tallella: (avattu) suojamuovi tarroineen, itse kansipahviin isketty varoitustarra, postikortti ja kuvallinen insertti. Tämmöisiä täydellisiä kappaleita ei ole paljon, ja kun kunto on muutenkin hyvä, niin tyytyväinenhän minä olen.

 

30.6.2018

CD:t:

Skrewdriver: All Skrewed Up (1977)
Matti Oiling: Happy Jazz Band (1970)

7":t:

Buzzcocks: Spiral Scratch (1977)

LP:t:

Eric Idle & Neil Innes: The Rutland Weekend Song Book (1976)
Edward Vesala: Nan Madol (1974)

Roogalator: Play It By Ear (1977)
Yachts: Without Radar (UK-versio) (1980)
Christian Sievert & Jukka Tolonen: Still Friends (1987)
Elephants Memory: Take It to the Streets (1970)

Edessä on nyt neljä viikkoa kesälomaa. Suunnitelmanani on pysyä sisällä koko sen ajan ja urakoida yhden ison projektin parissa. En tiedä paljonko aikaa se vaatii, meneekö kauemmin kuin kuukausi vai onko homma valmis ennen loman loppua. En aio käydä missään rahaa kuluttamassa, kaikki raha menköön loppujen toivelevyjen keräämiseen. Tässä ovat yhtä lukuunottamatta loput kesäkuun alussa tilatut levyt. Yksi Amazonista tilattu CD uupuu vielä.

Okei, Skrewdriverin All Skrewed Up EI OLE natsilevy. Se on harmiton peruspunklevy, joka tehtiin ennen kuin Ian Stuart sekosi äärioikeistolaiseen ajatteluun, seitsemän vuotta ennen Hail the New Dawn -levyä, joka sen natsilevyjen putken aloitti. Muut All Skrewed Upilla soittaneet kaverit sanoutuivat tiukasti irti Stuartin omaksumista aatteista. Siitä huolimatta All Skrewed Up on hankala myytävä ja hankala löydettävä, koska senkin myynti tuppaa olemaan kielletty siellä täällä. Ajattelin, etten koskaan tulisi näkemään levyä missään, mutta yllätyksekseni sitä kaupattiinkin USA:n Amazonissa. Niinpä tilasin CD:n, tosin hammasta purren - myyjä kun oli nimeltään R.A.C. Records... Pelkäsin, että lähetys juuttuu Suomen tulliin, joka hävittää CD:n, kun paketista selviää lähettäjän nimi. Onneksi lähettäjäksi oli merkitty yksityishenkilö, joten CD saapui epäilyksiä herättämättä perille. All Skrewed Up ei sinänsä ole tärkeä levy minulle, se on keskinkertaista räkäistä kätkätystä jota en ole paljon viitsinyt kuunnella. Olipahan netistä imuroitu kopio siitä kuitenkin, ja CD-R piti korvata oikealla levyllä. Tulihan hoidettua. Enempää kyseenalaisia levyjä ei ole hankintalistalla.

Oilingin CD on sekin Amazon-tilaus USA:sta. Happy Jazz Band on julkaistu useampaan kertaan, mutta uusintapainoksetkin ovat jaksaneet vältellä minun katsettani.

Buzzcocksin Spiral Scratchista piti saada ykköspainos. Tilasin sen ensin yhdeltä jenkkimyyjältä (34,00 USD), joka kuitenkin lähetti seuraavana päivänä "Not available" -viestin. Tein uuden tilauksen toiselta jenkkimyyjältä (47,52 USD), joka viivytteli neljä päivää, ennen kuin tuli "Not available" -viesti. Ajattelin, että jo nyt on perkele, ja koetin vielä brittimyyjää, joka pyysi 75 puntaa. Sain maksaa välittömästi rahat myyjän PayPal-tilille, ja vielä samana päivänä tuli 'shipped'-ilmoituskin. Jopa oli nopeaa palvelua! Se oli ainoa jäljellä ollut myyjä, joka selvästi kaupitteli ykköspainosta tuosta legendaarisesta EP:stä, ja onneksi tärppäsi. Muuten olisin surkutellen joutunut tilaamaan uusintapainoksen, sillä tuohon levyyn halusin satsata.

Eric Idlen ja Neil Innesin yhteinen levy on 1975-1976 tehdyn sketsisarjan Rutland Weekend Television soundtrack-levy. LP:llä pilkataan jalkapallohuligaaneja, Bob Dylania, Beatlesia, Johnny Cashia, diskomusaa ym. hillittömän hauskasti. Jostain netin musiikkiblogista tämäkin löytyi, ja kauanpa jouduin tyytymään CD-R-kopioon. Mielessäni pyöri vuosia ajatus LP:n tilaamisesta MusicStackin kautta, ja vasta nyt se toteutui. Sain vieläpä korkkaamattoman kappaleen suljetussa muovissa. Loistokunto siis taattu - vaikka onkin cutout-kappale, jonka kotelosta on yksi kulma leikattu pois.

Sievertin ja Tolosen Still Friendsin tilasin tanskalaisesta levykaupasta 59 euron hinnalla, ja maksoin vielä vakuutuksen päälle. LP viipyi matkalla kohtuuttomat 18 päivää, vaikka se lähetettiin kuriiripostina PostNordin toimesta. Vaan kyllä Tolos-kokoelman viimeistä puuttuvaa lenkkiä kannattaa aina odottaa. Nyt on Jukan levyt hallussa, ja voin huoahtaa helpotuksesta.

Tilauslistalla on vielä 19 toivelevyä. Aion tilata ne kaikki kesälomani aikana.

 

Levyjen lisäksi tilasin Antikvaari.fi -sivuston kautta pari kirjaakin. Halusin kaksi palasta omaa lapsuuttani takaisin. Selatessani vuoden 1981 Hesareita sain selville, mikä oli se Suomea kiertävästä silityskanista kertonut lastenkirja, joka minulla oli pienenä. Parissa Hesarissa mainittiin Ulla-Maija Aaltosen Kani Andersson matkustaa, ja pikku googlaaminen varmisti asian. Sehän se kirja oli! Pieni kaniini, joka kiertää ympäri maata ihmisten silitettävänä ja antaa näin lapsille mielihyvää. Kirjasta on olemassa kaksi painosta, ensimmäinen tuli ulos 1980, toinen 1982. Pidin huolta, että saan ykköspainoksen - se minulla epäilemättä oli lapsukaisena.

Toinen tilaamani kirja oli Kauneimmat eläinsadut. Tästä satukokoelmasta oli jäänyt mieleen Rudyard Kiplingin tarina siitä, kuinka norsu sai kärsänsä. Mutta onhan tässä 22 muutakin tarinanpätkää, klassisiakin juttuja kuten Liisaa Ihmemaassa, Kolmea pientä porsasta, Peukaloisen retkiä, Rumaa ankanpoikasta, Maija Mehiläistä... Kauneimmat eläinsadut on olemassa monena eri painoksena, ensimmäinen on vuodelta 1961. Minun saamani kappale on neljäs painos vuodelta 1970. On se tarpeeksi vanha... enhän minä voi tietää, mikä painos minulla pienenä oli. Janusz Grabianskin kuvituksesta sain paljon déjà vu -fiiliksiä.

 

1.7.2018

Levyjen lisäksi olen lyhennellyt joka kuukausi myös sarjakuvatoivelistaani Ranskan Amazonissa. 2016 ostin kaikki suomeksi julkaisemattomat Sillage-albumit, ja hoidin kotiin seuraaviakin nimikkeitä: Luc Orient, Durango, Modeste et Pompon, Balade au bout du monde, Les passagers du vent ja La quête de l'oiseau du temps. 2017 vuorossa olivat Max Cabanesin Dans les villages, Cubitus, Lauzierin La course du rat sekä suomeksi julkaisemattomia Sammy Day- ja Natasha-albumeja plus Manu Larcenetin kokeilu Valerianin parissa. Tänä vuonna ovat hoituneet Les innommables, Ekhö, Mirliton, Jacky et Célestin, valikoima Marcel Gotlibin sarjoja, Le cycle de cyann, Jidéhemin Sophie, ja vielä odottelen kotiin yhtä suomeksi julkaisematonta Bilal-albumia, jonka ruotsalaiset tuntevat nimellä Staden som inte fanns.

Tilauslistalla on vielä sellaisia nimikkeitä kuin Polstar, Horologiom, Jérôme K. Jérôme Bloche, Nofret, Tom Poes, Panda sekä Leon scifi-albumisarjat (Aldebaran, Amazone, Antares, Betelgeuse, Centaurus, Kenya, Namibia ja Survivants). Sitten pitää saada vielä lisää joitakin sarjoja, yhtätoista ainakin.

 

2.7.2018

PayPalin kanssa tuli yllättäviä vaikeuksia. Jo jonkin aikaa sitten rajoittivat tilini käyttöoikeutta ja vaativat sataprosenttisten käyttöoikeuksien palauttamista vastaan sekä nimeni että kotiosoitteeni varmennusta. Nimeni pystyin varmentamaan lähettämällä heille skannauksen muovisesta henkilökortistani. Osoitettani en kuitenkaan pystynyt todistamaan, koska minulla ei ollut sähkölaskua, mitään muutakaan laskua, pankin lähettämää luottokorttisopimusta tai muuta tarpeeksi tuoretta asiakirjaa josta osoitteeni näkyisi. Rajoitus koski tosin vain oikeutta poistaa tili, sen sijaan rahansiirto ja maksaminen onnistuivat normaalisti... tähän aamuun asti. Menin MusicStackiin, tilasin 10 levyä 9 myyjältä, rupesin varmistamaan tilauksia, ja siinä vaiheessa vasta huomasin että ovat PayPalilla poistaneet minulta myös oikeuden maksaa. Onneksi ehdin sentään varmistaa vain kolme tekemästäni yhdeksästä tilauksesta. Loput kuusi tilausta odottavat vielä MusicStack-ostoskorissa varmistamista. Sen vain sanon, että tämä on epäoikeudenmukaista toimintaa PayPalilta. Mikseivät he lähettäneet sähköpostiini ilmoitusta siitä, että ovat poistaneet minulta oikeuden hoitaa maksuja PayPal-tililtäni? En olisi silloin nyt tässä tilanteessa. Nyt olen saanut viestin kahdelta myyjältä, jotka tällä hetkellä odottavat minulta maksua tilaamistani levyistä, enkä voi maksaa.

Olen nyt lähettänyt PayPalille PDF-tiedoston, jossa on vuokrasopimukseni. Se tosin on viiden vuoden ikäinen, mutta jos se menee läpi, niin ehkä saan PayPal-tililleni täydet käyttöoikeudet takaisin. Tosin kuluu pari päivää, ennen kuin asiakirja on tutkittu ja päätös täysien käyttöoikeuksien palauttamisesta on tehty. Ellei mene läpi, niin OmaElisa-tililläni netissä odottaa maksamista yksi kännykkälasku, jossa on minun osoitteeni. Lähetän kopion siitä laskusta PayPalille, sen pitäisi mennä läpi. Ellei onnistu silloinkaan, niin MusicStackin käyttö loppuu minulta tässä tähän, vaikka on vielä 17 levyä tilauslistalla (kaksi tilauslistallani ollutta levyä ei olekaan tällä hetkellä myynnissä).

 

5.7.2018

Ongelma PayPalin kanssa jatkuu. Lähettivät sähköpostia, että vuokrasopimukseni ei kelpaa, vaan vaativat tuoreempaa asiakirjaa tai laskua josta nykyinen osoitteeni näkyy. Kun kirjaudun PayPaliin ja siirryn tilin rajoitukset -sivulle, huomaan ilmoituksen "tilisi käyttöä on rajoitettu", ja klikkaan "ratkaise"-linkkiä. Sen jälkeen ei näytöllä näy muuta kuin "Thank you for providing the required information - We’ll get back to you within a few business days - Go to Account Overview". Siellä pitäisi olla ilmoitus, että lähetetty asiakirja ei kelpaa, ja sitten mahdollisuus lähettää uusi asiakirja. En pysty lähettämään sitä tuoretta puhelinlaskua. Sähköpostitse se ei onnistu, kokeilin ja tuli viesti etteivät he voi ottaa vastaan viestejä ko. meiliosoitteeseen eivätkä vastata sen kautta. Laitoin heille toisen viestin Message Centerissä tästä ongelmasta, toivottavasti lukevat sen ja korjaavat asian tai neuvovat minua. Jos mitään konkreettista ei tapahdu, minulta loppuu sitten sekä PayPalissa että MusicStackissa puuhastelu tähän paikkaan. Olen jo aivan raivona PayPalille tästä asiasta, ja olen lähettänyt heille jo toisen kiukkuisen mutta sentään asiallisen viestin. MusicStackissa peruutin äsken kaikki kolme varmistettua levytilausta.

Nyt minun täytyy keskittyä omaelämäkertani uudelleenmuokkaamiseen. Sehän on se yksi ja ainoa asia, joka minun on tarkoitus tehdä tässä kesälomani aikana, kun on aikaa yllin kyllin. Minulta hävisi muuton yhteydessä kaksi muistitikkua joissa oli kaikki elämäkertani materiaali: valmis PDF-tiedosto, kuvamateriaaliskannaukset, Notepad-tiedosto jossa oli pelkkä teksti sekä kaksi Word-tiedostoa eri työstövaiheissa, kuvien kanssa ja ilman. Jäljellä on enää PDF-tiedosto, samoin Word-tiedosto jossa on teksti muttei kuvia, ja sitten on joulukuussa 2015 ja tammikuussa 2016 tehdyt uudet skannaukset osasta siitä kuvamateriaalista mitä omaelämäkerrassani käytin. Elämäkerta on ensin koottava osittain uudelleen ennen kuin voin ruveta kirjoittamaan lisää tekstiä ja täydentämään sitä.

 

6.7.2018

PayPalissa eivät siis noteeraa sähköpostitse lähetettyjä viestejä, koska meiliosoitetta josta ilmoitusviestit tulevat, ei tarkkailla. Vaan eivät taida lukea myöskään PayPalin kautta lähetettyjä viestejä ollenkaan. Hommat seisovat yhä. Alan jo täysin sisäistää sen ajatuksen, että vinyylien hommaaminen netin kautta ulkomailta on nyt sitten tässä minun osaltani. Harmittaa, että toivelistalle jäi 17 levyä, jotka ovat saatavilla MusicStackissa, mutta joita en pysty tilaamaan. Harmittaa kovasti myös se, että PayPal-tilillä on 562 euroa, jotka ovat siellä nyt ansassa. En saa niitä pois sieltä enkä toisaalta myöskään voi tuhlata niitä. Talouteni on niin hyvässä kunnossa, ettei 562 euroa sitä läheskään kaada, mutta tottakai tuollaisen rahasumman meneminen hukkaan pännii.

No, mitä muuta raha on kuin jotain mitä ei voi ottaa mukaansa?

 

7.7.2018

Kirjauduin tänä aamuna taas Paypaliin katsoakseni miljoonannen kerran, oliko siellä tapahtunut mitään muutosta. PayPalin Resolution Center -sivu oli yhtäkkiä aivan erinäköinen. Olivat muuttaneet sen sivun ulkonäköä, ja mukana oli nyt myös mahdollisuus lähettää uusi asiakirja kotiosoitteen todistamista varten. Lähetin PDF:nä tuoreimman Elisan puhelinlaskun, jonka eräpäivä on yli viikon päästä. Se toivottavasti ratkaisee koko ongelman ja saan tililleni takaisin täydet käyttöoikeudet. Sähköpostiini tai PayPaliin ei ole tullut mitään vastausviestiä, mutta hyvä kun vihdoin viimein tekivät jotain.

Elämäkertahomma etenee huimaa vauhtia, jopa odotettua nopeammin. Duunia riittää vielä paljon, mutta Word-tiedostossa on nyt kaikki kuvat tekstin seassa, olen kirjoittanut lisää tekstiä, korjannut virheitä ja tasannut rivejä. Minun ei sittenkään tarvitse muokata elämäkertaani niin perusteellisesti uusiksi kuin etukäteen arvelin, riittää kun poistan vähän tekstiä ja kirjoitan runsaasti lisää.

Just. PayPalilta tuli sähköpostitse ilmoitus, että puhelinlaskussa oleva meikäläisen sukunimi ei täsmää. Täsmääpäs, siinä lukee koko nimeni, Jan Göran Wiberg. Mikä väärinkäsitys siellä päässä nyt on tapahtunut?

En jaksa enää. Minulla ei ole enää keinoja todistaa että kotiosoitteeni on oikea. Joudun nostamaan kädet pystyyn. Jää hyvästi, PayPal. Jää hyvästi, MusicStack. Jää hyvästi, PayPal-tilillä olevat 562 euroa. En näe teitäkään enää koskaan.

 

 

 

 

 

 

 

 

1    2    3    4    5    6    7    8    9    10    11    12    13    14    15    16    17    18    19    20    21    22    23    24    25    26    27    28    29    30    31    32    33    34    35    36    37    38    39    40    41    42    43    44    45    46    47    48    49    50    51    52    53    54    55    56    57    58    59    60    61    62    63    64    65    66    67    68    69    70    71    72    73    74    75    76    77    78    79    80    81    82    83    84    85    86    87    88    89    90    91    92    93    94    95    96    97    98    99    100    101    102