Joakim Pirinen: kaikki suomennokset. Sokeri-Sakarista on molemmat painokset.

Kvarteret Kolossen. Yli 400-sivuinen järkäle, laajennettu painos vanhasta kokoelmasta Kvarteret Kniven (1989?), mukana myös 90-luvun tuotannon parhaimmisto sekä aiemmin julkaisematonta materiaalia.

13-vuotiaana (1987) kirjastosta lainaamani Pirisen Myrsky hiekkalaatikossa avasi silmäni tajuamaan, että on olemassa toisenlaistakin sarjakuvaa kuin sitä lapsille suunnattua. Jotkut jutut olivat melkein liikaa minulle, mutta onneksi suurin osa meni alas ilman vaikeuksia. Pirinen kolahti niin lujaa, että piirsin albumillisen yhden ja muutaman sivun sarjoja, joiden pääasialliset inspiraationlähteet olivat juuri tuo Myrsky hiekkalaatikossa sekä Ritari Retee -albumi Piiritetty linna. Sekoilun Tommi-käärmeen kanssa plagioin ihan sellaisenaan, kun se oli minusta niin vietävän hauska. Avaustarinastakin tein oman sovitukseni. Muistan vielä hyvin, miten aloitin albumin piirtämisen Kuopiossa, isän tyttöystävän Paulan luona. Paulan 12-vuotias tytär Terhi kehui piirtämistaitojani kun näki ensimmäisen sivun, jonka olin juuri saanut valmiiksi. Harmi, kun se piirtämäni alppari hävisi roskiin aika pian. Sitä olisi hauska lukea nyt aikuisiällä.

Minua kiehtoi ja ihmetytti Pirisen suomalainen sukunimi. Hesarin sisäsivuilla julkaistiin 80-luvulla muutamia Pirisen sivun sarjoja, niitä joita nähtiin Kaasua, komisario Likanen -albumissa. Leikkasin niitä talteen, mutta ei niitä enää ole, eikä olisi tarviskaan kun on se albumi. Muistan Hesarin sisäsivuilta erittäin hyvin myös Claire Bretecherin Agrippinan - nimihenkilön paras kaveri oli ärsyttävä besserwisser. Sitä sarjaa en leikannut talteen, ikävä kyllä - vaan ei minulla kuitenkaan olisi niitäkään juttuja enää. Ilmeisesti oli muitakin sarjoja Hesarin keskellä, mutta niistä minulla ei ole muistikuvaa.

 

Ari Pirttisalo: Vallattomat. Ei parasta Pirttisaloa tässä. Pahkiksen irtosarjat ovat mestarillisia, mutta tässä on samaa terävyyttä vain hetkittäin. "Oikeus voittaa" ja "Pilkku Prinssi järjestää asiat". Ostin tämän töölöläisdivarista, jonka omistaja oli ilmeisesti vähän kahjo. Oli hankkinut liikkeeseensä niin paljon kirjoja ja lehtiä, että niitä oli suorastaan mahdotonta selata. Yhden kirjan jos olisi ottanut jostain, olisi kilokaupalla muita kirjoja sortunut niskaan. Ja parin liikehuoneiston päässä oli lisätila, johon ei päässyt. Se toimi vain lisävarastona ja oli aivan yhtä täynnä. Mitähän miehelle kuuluu nykyisin? Ja ennenkaikkea: mitä kuuluu Pirttisalolle????

Walt Kelly: Pogo - Through the Wild Blue Wonder Volume 1: 1949-1950.
Bona Fide Balderdash Volume 2: 1951-1952.

Evidence to the Contrary Volume 3: 1953-1954.

Frode Øverli: Pondus - Ensimmäinen puoliaika. Harmi että sarja sai niin pian kenkää sekä Iltalehden viikonloppuliitteestä että Hesarista, tykkäsin täysillä sekä piirrosjäljestä että jutuista.

Miguelanxo Prado: Liidulla piirretty viiva.

Hugo Pratt:
Aavikon skorpionit. Yllätysbonuksena Hesarista leikattu Harri Römpötin arvostelu.

Fort Wheeling

Kersantti Kirk - Luopio
Anna ja Dan viidakossa
Fanfulla (ranskaksi)
Saint-Exupéry - Viimeinen lento
Morgan
Mies ja seikkailu - kaikki neljä.
Sertãon mies.

Punaparta: Varpushaukan salainen matka, Kaappaus merellä, Karibian demoni (integraali).

Pystynen:
Kadekismus
Elämälle kiitos

Pystynen
Jäähyväiset aaseille
Anteeksi, etsin ihmistä.

 

R

Ville Ranta: Köyhän miehen Jerusalem.

Aapo Rapi: Kelomökkien mies, Tulevaisuuden mies.

Magnus Knutsson - Ulf Jansson: Stora boken om Ratte - Samlade serier 1978-1985. Martin Udd -sarjan tekijöiden varhaisempi taksikuskisarja Ratte oli kiinnostanut minua vuosia - kiva kun tämä löytyi Akateemisesta.

Miha Rinne: Muilutus Alpha Centauriin. Voi kun olisi vähintään tuplasti pitempi eli 20-sivuinen. Liian tiiviisti ahdettu sarja.

Bianchi - Dabère: Ritari Retee: "Ritari Retee" ja "Piiritetty linna". Ensimmäinen, lyhyistä tarinoista koostuva albumi yrittää epätoivoisesti olla hauska onnistumatta siinä. Päätön säntäily, huutaminen ja raivoaminen rasittavat. Linna-albumi sisältää yhden pitkän tarinan joka toimii hyvin silloin kun ollaan vakavia. "Humoristiset" kohtaukset tekevät albumista kuitenkin puoliksi ramman. Pienenä tykkäsin kovasti. Se oli silloin se. Ostatin isällä Piiritetyn linnan samalla tavalla kuin ensimmäisen Marinenkin, eli Leppävaaran Maxi-Marketista. Ensimmäisen albumin sain myöhemmin luettavakseni Kotkassa vaarin luona, en muista kenen albumi oli. Pikkuserkkujeni?

Ranskassakin tämä sarja jäi näihin kahteen albumiin, eikä Pascal Dabèresta ja Lionel Bianchista liene sarjakuvapiireissä enempää kuultu. Ritari Reteestä olisi ehkä tullut ihan hyvä sarjakuva jos tekijät olisivat heittäneet ihan kokonaan vakavan vaihteen päälle, sillä Piiritetty linna -albumin perusteella käsikirjoittajalla tuntui olleen kiinnostusta Ranskaa tuolloin vaivanneiden talousongelmien ruotimiseen (jos niitä oikeasti oli 1200-1300-luvuilla, en ole perehtynyt Ranskan historiaan). Siitä olisi voinut saada hyvää jutunjuurta irti.

Onhan se aika hälyttävää, jos paras vitsi (omasta mielestäni) jonka sarjasta löytää on Linna-albumin lopussa oleva hovinarri Vilperin lohkaisu: "Ei ihme jos raha kärsii, kun sitä lyödään koko ajan".

Torres: Roco Vargasin seikkailuja: Triton & Surinan salaisuus.

Jan Romare: Pyton, Pyton 2, Taivaan enkelit.

Pjotr - Meynen: Roxanen paluu.

Rubiini: 1 - Toinen todistaja (kirjastopoisto), 2 - Sarjamurhaaja, 3 - Kadotettujen halloween, 4 - Amerikka, 5 - Stressiloma.
Toisen todistajan ostin kirjaston poistomyynnistä kun ei paljon muuta kiinnostavaa sarjakuvaa ollut tyrkyllä. Pari albumia ostin kirpputorilta kun en sieltä mitään muutakaan löytänyt enkä halunnut lähteä tyhjin käsin. Loput kaksi ostin divareista kun minulla kerran oli kolme albumia ennestään. Nyt minulla sitten on kaikki suomennetut albumilliset tätä aivotonta action-viihdesarjakuvaa. Näin siinä käy.

Runteli heittää vesilintua. Pokkari. Sivut harvinaista kyllä vielä kiinni, mutta liimaus on jo pari kertaa sanonut raks. Ei uskalla lukea enää. Ainoa vika on haalistunut selkämys.

Ruututarha - 80-luvun suomalaisia sarjakuvia.


S

Mangin - Dupré: Saalistajien klubi 1 & 2

Bohm - Lajunen: Sami - Saimaan sankari (1987). Luonnonsuojelun - erityisesti saimaannorppien - asialla oleva albumi kopioi Asterixia häpeilemättömästi. Ihan kuin tekijät eivät olisi uskoneet omien siipiensä kantavan kokonaisen albumin mitalla, joten ovat turvautuneet vahvaan esikuvaan. Asterixin selässä jaksetaankin maaliin asti, köykäisehkösti mutta kuitenkin.

Sammy (Day): Aavikon öljypohatat & Unettomia öitä (Nonstop-albumeja). Berck ja Cauvin loivat onnistuneen kieltolain aikaisen Chicago-poliisi/gangsterisarjan. Vauhtia ja hyvää huumoria piisaa.

Myöhemmät suomenkieliset, paitsi 5, joka on Aavikon öljypohatat uusintapainoksena. Nämä ikävä kyllä jo väsynyttä rutiinikamaa. Jaksoin kerätä silti.

Ranskankielisinä suomentamattomat albumit 12 (L'elixir de jeunesse), 13 (Le grand frisson) ja 15 (Les gorilles a Hollywood).

Samson: Pornostarat - Kuhinaa pesällä

Musta hevonen.
Musta hevonen - Oodi syksylle.

Sanomalehtisarjakuvat - Strippar i Norden (1999).

Isomäki - Tolppanen - Kaakinen: Sarasvatin hiekkaa.

Sarjainfo: 35 (2/82), 42 (1/84), 43 (2/84), 44 (3/84), 46 (1/85), 47 (2/85), 52 (3/86), 62 (1/89), 63 (2/89).

Sarjakuvan maailmat - Antologia (1982). Kirjastopoisto, mutta divarista hankittu. Tai itse asiassa en näe kirjaston poistoleimaa, joten hämärältä vaikuttaa.

Petri Kemppinen - Juhani Tolvanen: Sarjakuva, rakastettuni.

Kaukoranta - Kemppinen: Sarjakuvat (1. painos, 1972). Faktateos. Sarjakuvista on vain näytteitä.

J.C. de la Royère - René Follet: Seikkailujen autot: 1 - Vastukset voitoksi. VEHOn ja AutoBonin suomeksi kustantama Citroën-mainos/historiikkisarjakuva. Isokokoinen, kovakantinen, näyttävän yksityiskohtaisesti jos kohta vähän liikaakin kaikkea pipertäen piirretty albumi. Tekstaus on hirveää. Huonosti puhekupliin sovitettua, pientä ja erittäin haparoivaa. Tulee vaikutelma kuin ranskankieliset puhekuplat olisi peitetty korjauslakalla ja sitten yritetty kirjoittaa lakan päälle. Tekstin lukeminen tuottaa tuskaa.

Gabrion - Antigny: Shekawati - Jumalten lapsi.

Alex Alice: Siegfried 1 & 2

Kari Sihvonen & Aapo Rapi: Hiihtoa kryptasta.

Sillage: 1-10 suomeksi, 11-19 ranskaksi.

Sinitakit: Ruutipartio pulassa (Trumf-albumi). 1 - Sinitakkeja ja pitsiä. Nukketeatteri.

Kari Sipilä: Zen 1 - Aika Ibizalla. 28 sivua. Painojälki on kaamea, muutama sivu niin suttuinen että pahaa tekee. Sisältö on Sipilää hapokkaimmillaan ja näyttävimmillään. Buster Keaton ja Jukka Tolonen näyttäytyvät. Sivu 26 on jostain syystä peilikuvana, ainakaan tuo loppuruutu ei motivoi moista ratkaisua. Olisiko painossa tapahtunut kömmähdys vaiko vain Sipilän irrallinen päähänpisto?

 

      

        


Zen II. Tähden numero 5/1972 siinä samalla. Pelkkää sarjakuvaa. Nixon syventyy transkendentaaliseen mietiskelyyn ja tapaa Karl Marxin ja Einsteinin. Yms. tajunnanvirtaa. Painojälki vähän parempaa.

 

 

 

Martti Sirola, Aku-Pekka Laakso, Pekka Seppänen: Hierrekierre.

Peyo: Smurffit: Smurffit ja Krokelikraks, Smurfsoppan ("Smurffisoppaa" ruotsiksi). Ensimmäisiä omia sarjiksiani.

Don Lawrence: Storm. Kaikki kolme suomennettua.

Strippari -93 - Strippisarjojen valioita. Ilkka Heilän & Matti Ponkamon Lakitupa, Petri Sunin Mestari, Kimmo Turusen Tarinoita vinosta naamasta ja Ari Kutilan Elvis-hirvi. B. Virtas -kuumeen riehuessa piti ostaa tämäkin kirjakaupasta uutena.

Minna Sundberg: A Redtail's Dream.

Superpokkari 1 (1975): Red Dust (=Comanche), Dan Cooper, Buddy Longway, Jorik, Franvalin perhe (sekä novellina että sarjakuvana), Eversti Clifton, Ringo, Riku Oksa ja Mic Vaillant. Lisänä puuhatehtäviä ja ristikko.

Superpokkari 2 (1975). Dan Cooper, Bernard Prince, Mic Vaillant, Jorik, Ringo, Franvalin perhe, Tunga, Riku Oksa, Red Dust (=Comanche). Riku Oksaa lisäksi yhden novellin muodossa. Erikoinen ratkaisu muokata yksi Riku Oksa -albumi tekstimuotoon kirjojen ystäville luettavaksi. Koska sitähän nuo Superpokkarien novellit ovat, vai?

Superpokkari 3 - Taistelu jäätiköllä (1976). Riku Oksa (Ric Hochet), Dan Cooper, Mic Vaillant, Eversti Clifton, Jorik, Pompom (Cubitus), Tommy Banco, Franvalin perhe. Riku Oksaa myös novellimuodossa.

Superpokkari 4 - Paholaiskolmikko (1976). Dan Cooper, Mic Vaillant, Tohtori Silver, Eversti Clifton, Pompom, Franvalin perhe ja Riku Oksa. Lisäksi tehtäviä ja yksi Bruno Brazil -novelli. Ihan OK, mutta vaarallisen lähellä moskajulkaisua nämä pokkarit. Eurosarjakuvafriikille hyllyntäytteeksi.

Superpokkari 5 - Avaruushaaksirikko (1976). Lisää samaa. Muutamasta sarjakuvavalinnasta (Dan Cooper, Cubitus, Mic Vaillant, Riku Oksa, Bernard Prince (tämä tosin tässä pokkarissa vain novellina, ei sarjakuvana)) tulee mieleeni, että oliko Superpokkareita tekemässä Zoom-lehden suomalainen toimitus? Apinalaatikon puuttuessa asiaan ei saa tuosta vain selvyyttä. Tässä viitospokkarissa on käytetty samaa tekstaajaa kuin Zoom-albumeissa Mic Vaillant: Hurjat, Punaparta: Kaappaus merellä ja Buddy Longway: Sainuk.

Suuri sarjakuvakirja 2 (Jalava). Kaksi hyvää sarjakuvaa: Modeste et Pompon (Franquin) ja Achille Talon (Greg). Niiden vuoksi tämä kokoelma kannattaa hankkia.
Suuri sarjakuvakirja 3. Ensimmäinen Hermannin Jeremiah-albumi, Hugo Prattin Mustanaamio-mukaelma Pataässä, Jan Lööfin tutulla jäykällä tyylillä piirtämä Felix, mielenkiintoinen hollantilaisdekkarisarja Grijpstra & de Gier (jonka muistan Ilta-Sanomissa joskus takavuosina julkaistun), ranskalaisparivaljakko Rodolphen ja Ferrandezin seikkailusarja Varakreivi sekä Veikko Savolaisen Joonaksen spinoff-sarja Jonni. Kaikki OK sarjoja. Ei turhuuksia eikä mitään todella innostavaa.

Svenska strippar. Vanhemmilta. Alvglansin kustantama kooste Dagens Nyheter -lehdessä 1980-luvulla julkaistuista lyhytaikaisista vierassarjoista, Ilta-Sanomien Kuukauden kotimaisten tyyliin. Leif Almqvistin Gonzalez tarjoaa välillä mainiota hirtehishuumoria köyhän eteläamerikkalaisperheen edesottamuksista. Thomas Svenssonin Toddy edustaa pultsarihuumoria. Jan Romaren mykkä käärmesarja Pyton on pikku suosikkini jota on aina kiva lukea (löytyy Tapiireistakin). Mikael Grahnin Allemansland on purevaa yhteiskuntasatiiria. Anders Westerbergin Sparris on ronskin tekijän astetta helpommin sulateltava, melko perinteinen vitsisarja. Christina Alvnerin Baren kertoo baarin omistajasta, hänen koirastaan ja asiakkaistaan sopivan roisilla huumorilla.

T

Taneli ja muita suomalaisia sarjakuvia (JP-sarjat). Sain tämän. Yksikään sarja ei ansaitse täysiä pojoja, mutta pari sarjaa (Pasi, Hapsutakki) on Harri "Wallu" Vaalion kynästä ja jo sen takia albumi on säästämisen arvoinen. Lisäksi Rauli Nordbergin sinänsä köykäinen Taneli alkaa olla jo nostalgiaa, ja Toni Tammen Huisvili on hyvä metsäkuvaus (Hapsutakki voittaa silti siinä suhteessa).
Taneli ja lentävät tohvelit
Taneli - elämää karkkipäivän jälkeen
Taneli - Pehmoilun ABC
Taneli - Teräspehmo

(Tässä vaiheessa nämä lässysarjat tympivät jo pahan kerran. Teräspehmossa ei sentään ole Hapsutakkia - jonka paras episodi löytyy muuten tuosta ensimmäisestä Taneli-albumista.)

Tardi: Adele ja hirviö.
Demonen från Eiffeltornet, Den galne vetenskapsmannen, Mumiernas återkomst, Salamanderns hemlighet, Monstret i Saint-Martin kanalen - Adelen viisi seuraavaa seikkailua ruotsiksi.

Ishavets demon (1981) (Le démon des glaces, 1974)

Den ödesdigra resan & Gevärsblomman (1981) (Adieu Brindavoine / Le fleur au fusil, 1974). Tämä ja tuo edellinen ovat ruotsinkielistä, suomentamatonta Tardia. Miehen varhaisia mestaritöitä.

Sumua Tolbiacin sillalla.
Tuntemattoman sotilaan tositarina.
Sama täällä.
120, Rue de la Gare.
13. kerros.

Kirottu sota! 1914-1919.

Tarinoita ensirakkaudesta (1993). Semicin julkaisema yhteispohjoismainen antologia.

Tenavat: Suomenkieliset strippipokkarit ensimmäisestä numeroon 30 asti. Noiden seasta löytyy kuvakirjojakin, mutta niitä välttelen.
JPG-muodossa löytyy lisää englanninkielisiä 60-luvun strippejä jonkin verran.

Kallematti Waris: Teräsbetonimetsä.

Hoviv (René Hovivian): Tevemani. Vanhemmilta. Ranskalaisen tekijän satiiria telkkarista, tuosta monien mielestä paholaisen sontalaatikosta. Vahva Bretécher-vaikutus tuntuu. Minulla on tuo ruotsinkielellä, suomeksi ei ole julkaistukaan.

Tibet: Vauhdikasta villiä länttä: Kaikki seitsemän suomenkielistä albumia. Kolme niistä vanhemmilta. Yllättävää, että Sininen aave on niin hyvä tarina, kun muut ovat vähän meääh-tasoa. Ryöstäjä rautoihin -albumin lopussa piirtäjä Ty Bay laittaa itsensä koheltamaan omien hahmojensa pariin. Mies kuvaa itseään hersyvällä itseironialla. Dynamiittimiehen voi hankkia jos vielä viitsii, mutta ilmankin voi olla. Dog Bullin kaivos perustuu Goscinnyn kässäriin, mutta tarina ei jaksa erottua muista.

Ville Tietäväinen: Hymyilevä kuu, Linnut ja meret, Näkymättömät kädet, Vain pahaa unta.

Jukka Tilsa: Kootuimmat teokset & Zärmikkäimmät. Näihin olen sujauttanut sekalaisia muita Tilsan sarjoja.

Potaattien yö. Ketsuppi on punaista, Supermauno. Zoppaa ja zärvintä. Poutaa Japanissa. Ilma-autolla Kaliforniaan. Löylyä, Supermauno. Eikka Etevä hurmaa hameväen. Kuusipäinen kuristaja.

Tim ja Tom: Painajainen Louvressa, Tyhjyyden nuolet, Naurettava nukke, Samurain haamu. Ranskankielinen integraali 6: "Horizons lointains", sisältää albumit Samurain haamu, Vihreä ihmeaine ja Kumia kantapäissä.

Tintti-albumit (myös mustavalkoversiot), paitsi Neuvostojen maassa ja Aakkostaide. Ensinmainittu on ruman ja alkeellisen näköinen, jälkimmäinen lukukelvoton. Olen kyllä lukenut tuon neuvostoseikkailun. Tintti-innostukseni alkoi albumista Rakham Punaisen aarre, jonka sain vanhemmilta joskus 1980-luvun jälkipuoliskolla. Itse asiassa näin jo lapsena Apu-lehden sarjisliitteestä (80-luvun alku) yhden sivun Seikkailu Punaisella merellä -albumista, sen sivun jossa mennään kahvilaan tutkimaan kenraali Alcazarin lompakkoa.

Johanna Sinisalo - Hannu Mänttäri: Tiskivuoro. Nautittavan napakkaa ja nokkelaa dialogia, jotkut punchlineista tosin ennalta-arvattavia. Kaikkiaan kuitenkin erinomaista pilantekoa ihmisten tekopyhyydestä ja ristiriitaisesta ajattelusta. Muutama juttu sai nauramaan ääneen, mikä on minulle harvinaista.

Marten Toonder: Tom Poes

Uusi tuttavuus minulle, paitsi nimen osalta, jonka huomasin jo lapsena ruotsinkielisestä Muumi-albumista, jossa mainostettiin Tom Puss -albumeja. Latasin joukon hollanninkielisiä tarinoita torrenteista ja latauslinkeistä ja tallensin. Tunnustan: vain siksi, että Tom Poes itse on niin vastustamattoman söpö. Olen itsekin yrittänyt piirtää yhtä sööttejä eläinhahmoja, mutta vielä ei luonnistu. Hollanninkielestä ymmärrän suunnilleen sen verran kuin saksastakin, eli sanan sieltä, toisen täältä. Tom Poes on onneksi myös fiksu toiminnan kaveri, mikä on aina plussaa minun kirjoissani. Miau.

Yritin kerran tilata ruotsalaisesta Alvglans-sarjiskaupasta ruotsinkielisiä Tom Pusseja, mutta eivät edes huomioineet tilaustani. Jävla bögar!

Lamy - Vatine - Clément - Rabarot: Trio Grande - Adios Palomita.

Troldungen Trøfle nr. 2 - Urgrims hemmelighed. Norjalaista kamaa. Terje Nordberg kirjoitti ja Arild Midthun piirsi tätä peikkosarjakuvaa. Midthunilta on julkaistu suomeksi kaksi albumillista Riikka ja Ville (Truls og Trine) -lastensarjaa, mutta Trøflen toilailut vaikuttavat olevan vähän enemmän aikuisellekin siedettävää luettavaa. Ei tainnut tulla kolmatta albumia, eli tyngäksi jäi tämä sarja.

Claire Bretécher: Turha joukko 1 & 2. Ykkönen on äitini omistuksessa aiemmin ollut albumi.

Frank Cho: Turvatarha: molemmat albumit. Köyhää huumoria, mutta piirrostyö vaikuttavaa. Tutustuin sarjaan Aamulehden ansiosta. Kun työskentelin kaukojunien siivoojana Ilmalan ratavarikolla, tutkin välillä IC-junien ykkösluokan vaunuissa sanomalehtihyllyjä ja katsastin lehtien sarjispalstoja. Aamulehdestä bongasin tämän erittäin hienosti piirretyn strippisarjan, jonka huumori vaikutti kuitenkin väkinäiseltä ja mitättömältä. Kun ensimmäinen Turvatarha-albumi ilmestyi kauppoihin, hankin sen nimenomaan piirrosjäljen vuoksi. Kakkosalbumin kanssa sama juttu.

Sittemmin Liberty Meadows on muuttunut huonolla tavalla sekopäiseksi sarjaksi. Jos Cho haluaa mieluummin piirtää supersankareita, scifi-juttuja ja pornahtavia naisia kuin hauskoja, ahdistuneita eläimiä, vaihtakoon sarjaa älköönkä tunkeko Turvatarhaan sellaista mikä ei sarjan aihepiiriin sovi.


U

Blain - Lanzac: Ulkoministeriö - Diplomaattisia merkintöjä 1 & 2.

Umpah-pah: kaikki viisi albumia. Muistan lukeneeni näitä Kotkassa lapsena (kuuluivatkohan serkuilleni?). Piti sitten 90-luvulla ostaa omaksikin. Näiden albumien charmi on kuitenkin jäänyt sinne lapsuusvuosiin. Aikuisena vain jotenkuten luettavaa.


V W

Harri "Wallu" Vaalio:
Siwistä itseäsi, Rotta
Lämsänperäläiset

Kaiken takana on nainen! Mikrokivikausi-kooste, jossa on MikroBiteissä julkaisemattomiakin strippejä mukana.
Urheilua ja musiikkia

Urheilijan terve päivä
Wallun Kulttuurikuvasarjoja 1-4
Kaikki Punaniska-lehdet (Juban albumista viis)

1989 olin Wallun vetämällä sarjakuvapiirustuskurssilla Kauniaisissa. Kurssi kesti viikon, sen lopuksi Wallu jakoi kaikille omat kappaleet Rottaa, Lämsänperäläisiä ja Kulttuurikuvasarjoja 2:sta. Sain häneltä piirroksenkin, jossa yritän pelata koripalloa (Oma ideani, sanoin vain "piirrä vaikka koripalloa pelaamaan" kun Wallu kysyi mitä piirtäisi minulle. En ole mikään pallopelien ystävä kuitenkaan). Olin jo valmiiksi Wallu-fani MikroBitti-lehden ansiosta, ja nuo kolme julkaisua sysäsivät Wallu-keräilyni alkuun.

Onkohan kellään tallella läpyskää, joka koottiin kurssilla syntyneistä sarjiksista? Oma kappaleeni on kadonnut. Minulla oli siinä sivun sarja nimeltä "Pindo" - ainoa sarja, jossa olen käyttänyt rasteria. Sitä olikin paljon, kun tapahtui yöllä. Se on yksi minulta kadonneista omatekemistä sarjiksista.

Valerian:

Pahat unet
Liikkuvien vetten kaupunki (1974 painos)
Tuhannen planeetan valtakunta (1975 painos)
Paluu Alflololille
Isännän linnut
Varjojen lähettiläs
Päiväntasauksen sankarit
Elävät aseet
Vallan piirit
Ultralumin panttivangit
Tähtitarhojen orpo
Epävarmoina aikoina
Suuren tyhjyyden reunalla
Kivien järjestys
Aika-avaaja
Surullinen planeetta
Taivaan asukkaat - Valerianin ja Laurelinen avaruuden atlas

Ruotsiksi:
Stjärnlös värld (Auringonoton... eiku Auringoton / Karannut planeetta)
Den falska världen (Väärennetty maailma)
Tåg till Cassiopeja tag plats (Pariisista Kassiopeiaan)
Tåg från Brooklyn slutstation Kosmos (Brooklynista Kosmokseen)
Spöket på Inverloch (Inverlochin aaveet)
Hypsis blixtar (Hypsiksen salamat)
Bortom okända gränser (Rajoilla)

Ranskaksi on ensimmäinen integraali, mukana Pahat unet, Liikkuvien vetten kaupunki ja Tuhannen planeetan valtakunta. Lisäksi Manu Larcenetin Valerian-kokeilu L'armure de Jakolass.

Peter Madsen: Valhalla: ruots. integraalit 1-5. Sisältävät kaikki 15 albumia.

Valkoinen Tiikeri. Kaikki viisi.

Heikkilä - Paretskoi: Vanhat herrat: Vanhat herrat, Vanhojen herrojen paluu, Vanhojen herrojen kosto, Taru Vanhoista herroista. Kaikki albumit ovat loistavaa sarjakuvaa.

Jarkko Vehniäinen:
Kiviä niskaan
Kamala luonto: Vuoden 2010 nimikkopokkari, sekä kovakantiset Parasta elämässä, Anna haukku! ja Karhunvatukoita. 2014 tuli sellainen Kamala luonto -julkaisujen vyöry että säikähdin ja lakkasin ostamasta näitä.

Seppo Leinonen: Veikko Siipiveikko & Suuren läjän arvoitus. Luonnonsuojelusarjakuvien parhaimmistoa, oikeastaan, vaikka piirrostyö notkahtaakin yhdessä vaiheessa. Ei tämä nyt ihan täysosuma ole, kun ei ole joka puolelta tarpeeksi puleerattu, mutta pesee kirkkaasti jonkun Sami-norpan ja nousee tasossa Kalliin perinnön rinnalle.

Auclair - Migeat: Veripuu.

Viiva - Oulun taidekoulun sarjakuvaryhmien 20. sarjakuvalehti (2005). No, mitä voi odottaa 10-18-vuotiailta amatööritekijöiltä? 14-vuotias Noora Niemelä sai aikaiseksi ihan luettavaa jälkeä. En edes tajua, miksi ylipäätään hankin tämän.

Vikke Viikinki: Jäätä pohjoisessa ja juustoa etelässä, Salainen tehtävä.

Vili & Bill: Varokaa hassua koiraa (Nonstop-albumi).
Ranskankieliset albumit 16-19 uusintapainoksina.
Loput Boule et Bill -sarjat hollanninkielisinä jpg-skannauksina.

Albumista 16 - "Jeux de Bill" löytyy ensimmäinen lukemani Vili ja Bill -sivu! Apu-lehden sarjakuvaliite, niihin aikoihin kun olin pikkupoika. Vili kysyy isältä mikä on nisäkäs. Isä hermoilee vastauksen kanssa ja keksii että nisäkkäät tunnistaa siitä, että niillä on napa. Vili ilahtuu huomatessaan että hänellä on napa, ja pyytää Billiä tarkistamaan, onko hänelläkin. Bill riemastuu siitä että on nisäkäs ja menee soittamaan suuta linnuille: "Te ehkä osaatte lentää, mutta teillä ei ole napaa!" Linnut pillahtavat itkuun. "Täydellinen tyrmäys", Bill miettii ylpeänä.

Siinä siis ensikosketukseni tähän loistavaan sarjaan. Vuosia myöhemmin kun olin Kalle-kaverini luona kylässä, huomasin keittiön pöydällä aukinaisen Koululainen-lehden numeron. Koululaisessa Vili & Billiä julkaistiin nimellä Teemu ja Tassu, ja auki oli juuri se aukeama, jossa Vili kysyi isältä miltä tuntuu kun on rakastunut. Isä sai sanotuksi jotain vastaukseksi, muttei hirveän hyvin. Samaan aikaan Bill huomasi hemaisevan koiratytön ja tuli selittäneeksi rakastumisen tunteen paljon paremmin kuin isä konsanaan.

Hannu Virtanen: Kallis perintö. Kustannusosakeyhtiö Metsälehti, Metsä-Serla, Metsäliitto, Osuuskunta Käyttökuva sekä Mämmilän taustatekijänä eli ideanikkarina tunnettu Hannu Virtanen ovat vastuussa tästä 24-sivuisesta läpyskästä, jossa piirros ja kerronta ovat kovasti mämmilämäisiä, mutta sisältö on huumorilla höystettyä tiukkaa metsätietoutta sekä rakkautta ja kunnioitusta luontoa kohtaan. Ei mikään huipputyö, mutta kannattaa poimia talteen ilman muuta jos eurolla löytää.

Pierre Wininger: Victor Billetdoux: Les ombres de nulle part.

Nicéphore Vaucanson: Mysteriet Evergreen. Ensimmäinen albumi ruotsiksi.

X

XIII. Kaikki suomenkieliset, osat 10-18 englanniksi. Jatkoa on tullut sekä ranskaksi että englanniksi, mutta minulle riittää tuo ensimmäinen sykli.


Y

Yakari ja valkoinen biisoni (Nonstop-albumi). Hyvää jatkoa suorastaan maagilliselle ensimmäiselle Yakari-seikkailulle, joka löytyy Nonstop-lehdistä.
Yakari och bävrarna ("Majavien mailla" ruotsiksi).
Yakari ja Nanabozo
Yakari and the Grizzly (= Harmaakarhu)
Yakari - Pienen Ukkosen salaisuus
Yakari and the Stranger (= Muukalainen)
Yakari in the Land of Wolves (= Susien mailla)

Yann le migrateur: La cite des sept sages.

Yoko Tsuno:
Elämän rajoilla & Titaanit (Nonstop-albumeja)
Tuulen tytär
Ixon valo
The Time Spiral
The Prey and the Ghost
Vinean arkkienkelit
Le canon de Kra (Supertykki ranskaksi)
The Dragon of Hong Kong
The Morning of the World (Matka halki aikojen)
Kifan pakolaiset
Reinin kulta
Paholaisen kammio
Henkien portti
Taivaallinen dzonkki
Sumujen pagodi
Seitsemäs koodi
Paholaisen palvelijatar
Ametistin kirous

Khanyn salaisuus


Ä

Älli ja Tälli: Pokkari nro 9. Vanhempien minulle ostama. Tämän verran jaksan parivaljakkoa, enempi olisi melkein kidutusta. Paras vitsi: "Käännös Aila Pervonsuo", heh heh.


Muuta:

Lehdistä olen leikellyt Jarkko Vehniäisen Ilta-Sanomissa julkaistut pilakuvat, Tilsan Pätkittäin käy kateeksi -stripit Hesarin Nyt-liitteestä, osan Tilsan & Pauli Kallion Sekametsistä, Rip Kirbyjä (John Prenticen vuosien 1958-1973 sarjoja), Berkeley Breathedin Opus-sunnuntaisarjoja Ilta-Sanomista, ja Hesarin julkaiseman Joonas-seikkailun. Hymy-lehdistä leikattua "Puuta heinää" -sarjakuvaa on runsaasti, vanhimmat sivut vuodelta 1969. Runteliakin löytyy vähän.

Tää kaupunki -sivut, jotka revin irti Hesarin Kuukausiliitteistä ja änkesin Mämmilä: Täällä tähtikiekon alla-albumin loppuun viimeisten neljän Hesarin Kuukausiliitteen julkaiseman Mämmilä-sivun kavereiksi. Kaikki varhaiset sivut aina siihen asti, kun herra Engel murehtii sitä, ettei hänellä ole perhettä. Seuraavalla sivulla piru- ja enkelihahmot sitten ilmestyivät Engelin pään ympärille pörräämään ja sarjan taso notkahti. Niitäkin sivuja keräsin jonkin aikaa, kunnes tuskastuin ja heitin ne keräykseen. Mauttomuuksista päästiin eroon vasta kun sarja muuttui poliittiseksi satiiriksi ja nimi vaihtui. Siinä vasta sarjakuva joka haki pitkään linjaansa! Poliittisen satiirin vaikeassa lajissa Pääkaupunki omistikin terävimmät hampaat Suomessa tähän mennessä. En silti ruvennut keräämään sarjaa uudelleen.

Ruotsalaisista sarjakuvista ruotsalaisinta eli Kronblomia löytyy myös svedujen viikkolehdistä poimittuja sivuja 9 kappaletta. Ei siis paljon, mutta tuttavapariskunnan luona Inkoossa olen lapsena lukenut hyvin paljon Året Runtia, Allersia ja muita Ruotsin perhelehtiä jotka Kronblomia ja muita perinteisiä ruotsalaisia huumorisarjoja julkaisivat. 91:an-lehtiä samaten. Åsa-Nisse, Uti vår hage, Flygsoldat 113 Bom ja Frisk och Rask - flottans hopp ovat nekin kaikki tuttuja sarjoja. Tai no, Uti vår hage -sarjaa löytyi 91:an-lehdestä ainakin 80-luvulla niukasti eikä sekään vähä ollut kuin miedosti huvittavaa. Flygsoldat 113 Bom ja Frisk och Rask saavat minut ihmettelemään eikö ilmavoimista ja laivastosta - ja armeijasta yleensäkin - pysty repimään huumoria muuten kuin tekemällä päähahmoista tyhmiä koheltajia. Tai no, ehkä ei, kun tarkemmin miettii millaista touhua se armeija on. Opetetaan ihmisiä tappamaan...

1960-luvun Lätsä- eli Andy Capp -pilakuvia jostain Seurasta tai Avusta leikattuina, samoin Pulteria vuodesta 1959 vuoteen 1999 paksu nippu.

Vanhoista Playboy-lehdistä leikattuja sarjakuvasivuja: Harvey Kurtzmanin ja Will Elderin Little Annie Fannysta näytteitä, Skip Williamson, Chris Browne... siinä tunnetuimmat nimet. Bobby Londonin Dirty Duck on sarja jota mielelläni lukisin albumimuodossa.

Kolme kouraan mahtuvaa marsupilami-figuuria
Sekametsä (Tilsa) -postikortti
Jasso-kissa -postikortteja ja -kirjekuori

Piirrokset Anssi Rauhalalta, Wallulta, Hannu Mänttäriltä, Pentti Nuortimolta, Timo Kokkilalta... ja Jouko Nuoralta. Nuora piirsi 1996 Taiteiden yössä potretteja ihmisistä ja minäkin istuin mallina. "Tuli vähän tappajan katse", Nuora kommentoi minusta syntynyttä tussipiirrosta. Vanhemmat innostuivat ja niin minulla on sitten 79,5 x 60 cm:n kokoinen lasilevyllä suojattu ruma omakuva roikkumassa seinälläni sängyn vieressä/yllä jo 16:tta vuotta. Ääh...

Suomalaisen sarjakuvan ensyklopedia (1996).

Completely MAD (toim. Maria Reidelbach, 1991). MAD-lehden tarina.

Great Cartoonists and Their Art (toim. Art Wood, 1987). Vanhemmilta sain. 192 sivulla ehditään käydä läpi sellaisia piirtäjiä kuin James Montgomery Flagg, Fred Seibel, Eugene Zimmerman, Ham Fisher, Bud Fisher, Jimmy Hatlo, Al Capp, George McManus, Milton Caniff, Alex Raymond, Hal Foster ja Vernon Grant. Jotkut vain poliittisia pilapiirtäjiä joiden nimet eivät suomalaisille sano mitään.

 

1    2    3    4