Login form

Welcome Guest!

Search

 

 

Sarjakuvakokoelmani



Kari Suomalaisen pilapiirroskirjat ym.:

Karin piirrosparaati (1955) - ei kansipaperia
Karin karuselli (1956)
Hassu maailma (1958)
Pilkkakirja (1960)
Löysin lännen (1960)
Kerro kerro kuvastin (1961)
Tappi auki (1963) - ei kansipaperia
Nyyttikestit (1964)
Slummisuutarit (1966) - Pentti Nuortimon omistama kappale
Kansa urhokas (1967) - ei kansipaperia, Nuortimon nimi tässäkin
Tienaripojat (1969)
Tää on kivaa! (1971) - ainoa pehmeäkantinen. Nuortimon nimi taas.
Ihana aamu! (1973)

Kari Hvitträskissä - Pilapiirrosnäyttely 1972-73 (1973)
Muisto Urholle (1974) - ei kansipaperia.
Täyskäsi (1975)
Pentti Huovinen (toim.): Kekkosen näkönen mies - Kekkoskaskuja 75 vuoden ajalta (1975). Kannen piirtänyt Seppo Lindqvist, muuten kuvituksena Karin Kekkos-aiheisia pilapiirroksia, joissa harmi kyllä ei mainita alkup. julkaisupäivämääriä. Osaa piirroksista ei Kari-kirjoista löydä.
Kolmivarpainen sammakko (1976) - ei kansipaperia.
Herran pelko on herran alku (1976) - puolet kirjasta Jaakko Okkerin tekstiä runsaasti pilapiirroksilla höystettynä, loppupuolisko pelkkää Karia
Keisarivalssi (1977)
Kakarakirja (1977)
Ei voi olla totta! (1979)
Me tulemme taas! (1980)
Vitsissä löytyy (1981)
Meidän sakki (1982)
Manu ja kultatupsu (1982)
Manun synttärialbumi (1983)
Joutsenlampi jäässä (1983)
Kuvassa mukana (1984)
Maxi-Kari (1985) - sain vanhemmilta. Mukaan olen sujauttanut lisää pilapiirroksia joita ei ole omistamillani kokoelmilla, sekä Seuran nelisivuisen artikkelin "Lilli on nyt Suomalaisen perheen sankari" (10.6.1983) ja eri lehdistä leikkaamiani muistoartikkeleita.
Tupla-Kari (1986)
Kari-kanava (1987) - tämänkin sain vanhemmilta

Välskärin kertomuksia (1987)
Paksu Kari (1988)
Ha! Ha! Hauska Kari (1989)
Uusi uusi Kari (1990)
Nämä nuo ne (1991)
Karin lääkärikirja (1991) - sain tuttavapariskunnalta
Kakarakirja 2 (1992)
Sellaista sattuu (1995)
Kissa vieköön! (1997)
Vähäiset (1998)
Sammakoita (1999)
Karin parhaat 1955-59 (2001)

Olin Kari-fani jo kymmenvuotiaana. Hesarista katsastin aina pilapiirrokset ja innostuksen kasvaessa rupesin leikkaamaan niitä talteenkin. Tuttavapariskunnan kahta Kari-kokoelmaa (Täyskäsi ja Vitsissä löytyy) luin joka kerta kun kävin kylässä, ja tädin & sedän luota löysin myös yhden kokoomakirjan jonka luin ainakin kerran. Vanhemmiltani sain sitten omaksi Kari-kanavan ja Maxi-Karin. Niin, ja äidillä oli Muisto Urholle sekä Kolmivarpainen sammakko, isäpuoli oli hankkinut myös yhden kirjan joskus 60-luvulla. Karin piirrosten kautta opin tuntemaan Kekkosen.


Lehdet:

Pahkasika - 1 ja 2 puuttuvat, muut on numeroon 4/93 asti.
Pahkasian 10-vuotisjuhlakatalooki.
Pahkasian jälkeenjääneet paperit.
Potsi - kaikki kolme
Tapiiri - kaikki

Tutustuin Tapiiriin jo 80-luvun lopulla, kun vanhemmat hankkivat minulle ainakin yhden numeron. Loput vuosien 1984-1988 numerot ostin sitten kai itse kaikki jostain, mistä lie. Yhdestä paperinkeräyslaatikosta taisin joitain numeroita pelastaa? Muistan käyneeni kerran keravalaisessa Antikvariaatti Kersassa, jonka omistaja oli Tapiirin viimeinen kustantaja. En muista mitä sieltä ostin, mutta ei ole mahdoton ajatus että joitakin Tapiireja sieltä poimin. Sitten oli vielä Fredrikinkadun Good Fellows. Kerran joskus 90-luvulla löysin sieltä kaikki vuosien 1989-1991 Tapiirit hyväkuntoisina. En muista paljonko koko satsi maksoi, mutta sen muistan, että omasta mielestäni rahaa kului mieletön määrä.

Sittemmin lakkasin käymästä GF:ssä kun puljun tarjonta ei enää vastannut omaa sarjismakuani. Myyjistä ei ole ikäviä kokemuksia, toisin kuin joillakin muilla.
Ruutu - kaikki numerot
Nonstop - kaikki numerot

Opiskelin 19-kesäisenä 1993-1994 porvoolaisessa kansanopistossa kieliä. Minulla oli jo paksu nippu Harto Pasosen toimittamia Pumpsis-lehtiä suppeahkossa sarjakuvakokoelmassani (niistä numerot 10-19 tulivat tilattuina kotiin). Ensimmäisessä Pumpsiksessa arvosteltiin Kuopion divareita. Yhden divarin arvostelussa oli lause "harvinaista Non Stoppiakin on vinot pinot".

Mietin, että mikähän lehti se Non Stop on, never heard. No, Porvoossa se selvisi. Paikallisesta divarista, Lukevasta, löysin noita lehtiä. Ostin muutaman numeron kokeeksi, ja heti kolahti täysillä. Ihmettelin Benjaminin, Klorofyllin, Attilan, Natasan, Piko & Fantasion, Johannes & Pirkaleen ja monien muiden seikkailuja. Erityisesti Benjaminin hyppääminen junasta Rouva Adolfinassa teki vaikutuksen.

Ostin heti läjän lisää Nonareita, ja siitä niiden keräily alkoi. Kun kaikki lehdet ja myöhemmät albumitkin olivat kasassa, tuumin, että laajennanpa Ruutu-lehtiin. Viimeistään Ruutuihin sitten meinasikin välillä palaa kaikki rahat.

NonStopin ja Ruudun sankareista vain Lucky Luke, Johannes ja Pirkale, Niilo Pielinen, Strumffit, Tintti, Veikko, Tette ja Jykke sekä Vili & Bill olivat minulle tuttuja ennestään. Vielä siis riitti lehdissä tarpeeksi uusia hahmoja laajentamaan sarjakuvasivistystäni. Ja tottakai oli pakko ruveta keräämään kaikkien noiden hahmojen suomennettuja albumeja.

Tykkäsinhän minä kovasti ranskalaisesta ja belgialaisesta sarjakuvasta jo 80-luvullakin, mutta NonStopista siis alkoi minun kohdallani se todellinen BD-kuume.

Ruudun toisen numeron löysin 2013 sarjakuvafestivaaleilta etsittyäni sitä jotain ~15 vuotta. Ykkösnumeron tilasin netitse yhdestä divarista 2016 huhtikuussa. Mahtavaa! Aika resuinen tuo ykkösnumero, mutta aivan lukukelpoinen.

Pumpsis - numerot 3, 7 ja 9 puuttuvat. Vieläkin pännii että loput Lauri Toivion VZ-jatkosarjasta jäi julkaisematta. Miten se olisi päättynyt?

Isäpuoleni päätti 1988 tilata minulle Pumpsis-lehden sen 10. numerosta alkaen. Siinä ei ole takana osoitelappua, mutta kaikissa seuraavissa (nrot 11-19) on. 1991 tuli postitse vielä Alphan ensimmäinen numero tutustumistarjouksena. Sitä ei kuitenkaan tilattu minulle.

En tiennyt miten isäpuoli sai ajatuksen tilata minulle juuri tuota julkaisua, mutta selvisihän se syy lopulta toukokuussa 2015: äitini on Harto Pasosen äidin vanhin kummitytär. Olen tavannutkin Pasosen kahdesti, ensin Oriveden sarjakuvakurssilla 1990 ja sitten monta vuotta myöhemmin ollessani äidin ja isäpuolen kanssa jossain tilaisuudessa, jota en sen tarkemmin muista. Orivedellä Pasosella oli mukana varhaisia myymättä jääneitä Pumpsiksia, mutta valitettavasti ei tullut ostettua vaikka olisi kovasti kiinnostanut. En tuolloin vielä itse ostellut juuri koskaan mitään sarjiksia, enkä tohtinut suoraan pyytää vanhempiani ostamaan. Isäpuoli sanoi kuitenkin, että voisin tarjota joitain omia sarjojani Pumpsikseen. Ei siitä kuitenkaan tullut omalta osaltani mitään.

Yhdeksää ensimmäistä numeroa olen sitten koettanut divareista metsästää. Sarjakuvakeskuksesta Hämeentiellä on muutama löytynyt myös.
Alpha - kaikki

Amok - kaikki kolme
Casablanca - Serieäventyr för vuxna 9/1987 - Régis Loiselin La quete de l'oiseau du temps -sarjan ensimmäinen albumi kokonaan, lisäksi ensimmäiset 26 sivua Massimo Rotundon kovaksikeitetystä dekkarista Pas de pitié pour le privé vuodelta 1985, sekä Antonio Seguran ja José Ortizin Hombre-sarjaa 15 sivun verran.
Cracked - No. 135, syyskuu 1976

Ostin ihan uteliaisuudesta, kun "haukuttu MAD-kopio" kuulosti perverssillä tavalla kiinnostavalta. Ex-MAD-piirtäjä John Severin on piirtänyt 19 sivua 52:sta. Kuka mahtaa olla nimimerkki Sigbjörn? Erittäin lahjakas, humoristisen realistista jälkeä tehnyt piirtäjä. Hänen Tuhkimon tarinaa mukaileva, Marlon Brandon Don Vito Corleonen ja Onnen päivien Fonzien samaan tarinaan sotkeva Fonzerella-sarjansa on hulvaton. Paljon muuta kehuja ansaitsevaa ei lehdessä ole.
Jymy - kaikki
Huuli - kaikki

Täydellistä kokoelmaa Jymyjä ja Huulia on hankala kerätä, koska jotkut numerot ovat niin harvinaisia. Minä onnistuin löytämään kaikki yksitellen. Poimin noita esim. sarjakuvafestivaaleilta Makedonian pöydästä, mm. silloin kun ne pidettiin Vanhalla (v. 2000?). Gloriassakin muistan käyneeni, mutta tuskin kävin ainakaan vuosina 2007-2010 yksilläkään festareilla, kun ensin seurustelu vei ajan ja rahat ja myöhemmin tuli yksityiselämän ongelmia ja rahavaikeuksia.

Olisinko syttynyt näihin lehtiin 70-luvun Soundi-lehdissä olleiden Huulen mainosten myötä? Kun niissä ilmoitettiin Juho Juntusen, Me Muut -piirtäjä Jari Pantzarin ja Rauli Nordbergin tuotoksista. Espoontorin Poppa Joe -divarissa (nyk. Pikku-Jone) ostin joskus 90-luvun loppupuoliskolla melkein kaikki Soundit numerosta 1/75 numeroon 1/83. Myöhempiäkin numeroita oli, mutta ne jätin sinne.
Jysäys - kaikki, myös van Gogh -kantiset
Kannus - 31 ensimmäisestä numerosta puuttuu numero 27.

Kupla - kaikki
Kuti #45 - tuli mukaan vuoden 2017 sarjakuvafestivaaleilla - mukana erillinen, 32-sivuinen liite.
Kutka - kaikki. Viimeinen, Pulakutka, on kirjastopoisto. Kutkanakka on ainoa jossa ei ole sarjakuvaa, Timo Mäkelä on tehnyt siihen vain yksittäispiirroksia.

Kylmä Metalli - ensimmäinen puuttuu
Laaki - 1/1993, 2/1993, Tuki-Laaki

Marvel 3/1991 (Hopeasurffari) - unohdin lisätä tämän tänne. Sain eräältä Moebius-keräilijältä joka halusi päästä kokoelmastaan eroon. Onhan tässä puolet Moebiusta, mutta silti tämä on kokoelmani häpeäpilkku, kun on vain jotain typerää supersankarijuttua.
Myrkky - 3 ja 7/1993, 5/1994
Rock-kyttyrä - Turun sarjakuvakerhon julkaisu
Sarjari 7, 8, 9, 10, 11, 12, 13, 18 (merirosvo-Sarjari), 32 (Korroosio)
Sarjis - kaikki
Sladdi 2, 3, 4 ja 6
Strip no. 1 (1988), no. 2 (1/89)

Super-S - ässä sarjakuvalehti - kaikki kahdeksan numeroa
Säilä - kaikki kuusi numeroa
Toni Poni - hah, olihan tämä pakko hankkia, vaikka on niin surkea että ihan nolottaa pidellä lehteä kädessä.

UFO - Lentävät lautaset 1/1979 ja 2/1979. Hillitöntä camp-roskaa ja UFO-vainoharhan levittelyä.
Zoom - numero 42/1974 puuttuu. Joku ystävällinen sielu selittäköön minulle mysteerin miksi jouduin maksamaan numerosta 47/1974 peräti 75 euroa? Siinä on yhdessä lehdessä kaiken huipuksi piiiiitkä repeämä. Vai vedettiinkö minua nenästä?

Sarjoista lyhyesti: Bernard Prince - Barney Jordan tekee tästä sarjakuvasta viihdyttävän. Ilman häntä voisi olla kovin kuivakiskoista.

Bob Morane - huojuu tollouden ja kiehtovan mystisyyden välillä. Pahimmillaan juoni jää tahattoman komiikan sävyttämäksi referaatiksi ilman kunnollista pohjustusta tai asioiden selittelyä, parhaimmillaan naulitsee lukijan itseensä.

Bruno Brazil - lyhärit olivat anniltaan vähäisiä välipaloja, pitkä tarina Jähmettynyt kaupunki on oikein onnistunut ja jännittävä. Jätän kuitenkin albumit ja integraalit hankkimatta, koska tämä tyylilaji ei vain uppoa minuun niin hyvin ja Zoom-albumi Tehtävä viidakossa on kauhean näköistä sarjakuvaa.

Comanche - vaatii enemmän lukukertoja ennen kuin pääsen kunnolla sisälle tämän sarjan maailmaan. Vaikuttaa kuitenkin laadukkaalta peruswesterniltä. En kadu albumien hankkimista, mutta toistaiseksi en liikoja harmittele sitä ettei 7. albumia löydy mistään.

Dan Cooper - lentokoneet eivät minua kiinnosta, niinpä eivät myöskään lentosarjat. UFO-teema väritti vähän sarjaa, joka olisi muuten ollut aivan mitätön.

Haikaralaivue - Charlierin käsikirjoitukset toimivat ja kulkevat kuin luotijuna. Mestari se osasi. Silti... kun en ole lentokonefani...

Herra Tarkka - onneksi vain neljä näitä julkaistiin. Tyhjänpäiväistä täytehuumoria.

Jeremie - ei toimi tämmöinen kuvakirjamainen, puhekuplaton "sarjakuva". Alkupuoli juoksi liian nopeasti eteenpäin, loppupuoli oli ihan OK merirosvodraamaa. Jos tämä olisi toteutettu tavanmukaisemmalla sarjakuvatyylillä, lopputulos olisi voinut olla kelvollinen.

Mic Vaillant - pari ensimmäistä tarinaa luin läpi nikottelematta, mutta Viiden tytön rallin Betty oli liian ärsyttävä enkä muutenkaan meinannut jaksaa. Hypin jutun enimmäkseen kursorisesti läpi.

Nappulavartio - njääh... lastensarjakuvaa.

PomPom (eli Cubitus) - tuntuu, että 80-luvulla Cubitus oli hauskempi ja omaperäisempi ja hahmokin hiotumpi, mutta ihan hyviä nämä varhaisemmatkin sivut.

Punaparta - vielä puuttuu minulta se sataprosenttinen uppoutuminen Punaparran maailmaan, mutta sukellan koko ajan ja tiedän, että minua odottaa aarre.

Riku Oksa - tv-tason sarjajännäriä hyvässä ja pahassa. Liukuhihnatuotannon makua.

Timjami (eli Klorofylli) - Suuri vaellus on erinomainen, kantaaottava tarina. 30 sivun mitta on vain vähän lyhyt.

Walter Müller - jalkapalloilijoita erotisoitiin siinä määrin että pisti miettimään mitä nuo pelaajat tekevät keskenään vapaa-ajallaan. Selasin sarjan kursorisesti läpi reaktion vaihdellessa epäuskoisen ällistyksen ja naurunpyrskähdysten välillä. Jalkapallosta en tiedä mitään eikä kiinnosta tietää.

Asterix, Blueberry, Valerian ja Tintti tietysti parasta kamaa mitä on eurooppalaisella rintamalla. Paitsi Tintti Haijärvellä ja Auringon temppelin elokuvakuvitus - kuka ääliö päätti noiden julkaisemisesta tai ylipäätään tekemisestä?

Yhteenveto: vierastin pitkään Zoom-lehteä eikä tehnyt mieli kerätä. Joulukuussa 2012 päätin kuitenkin hankkia ne 11 numeroa joissa on Kadonnut kaivos -Blueberry ja tuo Timjami-Klorofylli. Heinäkuussa 2015 kävin Myyrmannin divarin loppuunmyynnissä, ja kun näin siellä paksun nipun Zoomeja tuumin että hölmöhän minä olen ellen kerää niitä pilkkahinnalla mukaani. 17 numeroa löytyi lisää ja sitten kokoelma olikin tasan 50-prosenttinen. Siitä se lähti. Ei lehdessä mitään yllätyksiä varsinaisesti ollutkaan, mutta suurin osa vähintäänkin aivan luettavaa. Klorofyllin tiesin hyväksi ennestään.

MAD alkukielellä eli amerikkalaisena:

Tales calculated to drive you MAD #1, 2, 3, 4 ja 6 - sisältävät uusintapainokset numeroista 1-12 ja 16-18. Kirjakauppojen lehtihyllyt olivat 1997-1999 pullollaan näitä lehtiä. Kukaan ei kai ostanut niitä, paitsi minä, joka olin aivan täpinöissäni saadessani lukea alkupään MADeja. Viitososaa kärkyin ahkerasti lehtipisteissä, kuten myös seiskaa ja kasia. Ei niitä kuitenkaan tullut, ne hypättiin yli, huonon menekin takia selvästi.

Numerot 36, 46, 56, 62, 64-66, 99, 118-125, 133, 144-146, 150, 151, 154, 155, 158, 160, 163, 165-168, 171, 173-175, 177, 181, 184, 185, 187-200, 202-260. Puuttuvista numeroista väliltä 13-201 minulla on torrentista ladatut jpg-skannaukset. Britti-MADeista löytyy numero 144.
MAD Special 22 (1977?), Fall '79, Fall '80, Winter '80, Spring '81, Summer '81, Fall '82, Winter '82, Winter '83 ja Winter '84.

The Half-Wit and Wisdom of Alfred E. Neuman (1997)

Suomalainen MAD - kaikki numerot. 4/70 löytyi joskus ammoin paperinkeräyslaatikosta, ja siitä heräsi himo näihin.

Minulla oli pitkään mielessä, että Suomalainen MAD -lehden kaikkien 30 numeron sisällöstä pitäisi tehdä perusteellinen kartoitus, ja nyt viimein päätin tehdä sen. Eli, kaikkien 30 numeron sisältö, tekijät, sarjisten ja muiden juttujen alkuperäisnimet sekä tiedot alkuperäisjulkaisuista, olkaa hyvä:

http://aaltotie.ucoz.com/index/suomalainen_mad_1970_1972_sisaltokartoitus/0-520

http://aaltotie.ucoz.com/index/suomalainen_mad_1970_1972_sisaltokartoitus_osa_2/0-521

http://aaltotie.ucoz.com/index/suomalainen_mad_1970_1972_sisaltokartoitus_osa_3/0-522


Suomen MAD - numerot 1/1982-6/1985, 2, 4, 5/86, 3-8/87, 2, 4, 7, 8/88, 8/90, 7/93, 6/94, 1, 5/95, 9/96. Kerännyt valikoituja yksittäisiä vuosien 1986-1996 numeroita niissä olevien suomalaissarjojen vuoksi. Heilä, Rasi, Ensio Aalto, Hiltunen, Juba, Kalle Erkkilä, Kyky Ahonen, Wallu...
KinoMAD 1984 ja KinoMAD 1985 sekä Viisivuotisjuhlatrasseli 1987.


Sarjakuva-albumit:


A


Achille Talon:
Julius Jensen: Viva papa! (1981).
Gregin tekemä Achille Talon -sarjakuva on Ranskassa huippusuosittu, mutta millainen lienee menestys muualla maailmassa? Tuskin missään kovin kummoinen. Tämä albumi on norjalainen. Vuonojen maassa tuli vielä neljä lisää: Julius Jensen -nimellä Den magiske hånd, Bare apestreker ja Julius Jensen ser dobbelt, sekä nimellä Totto Talong albumi Veddemålet.
Les petits desseins d'Achille Talon (1974).

Keijo Ahlqvist - Ari Kutila: Piirrä sarjakuvaa. Sekä ykkös- että kakkospainos.

Kemi, Perhaps (1990). Jyviä ja papanoita - Kemin kaupungin kunnalliskertomus 1993 (1994).

Ahmed Ahne:
16 albumia. "Haluan kalifiksi kalifin paikalle" on viimeinen. "Bagdadin kauhu" on kakkospainos.


JP Ahonen:
Villimpi Pohjola - kaikki paitsi ensimmäinen kokooma. Lapsus.

Puskaradio
Perkeros

Like Plastic - Muovautuva mieli (lasketaanko sarjakuvaksi?)

Kyky Ahonen: Satuja ja jaarituksia perheen pimeimmille. Levy puuttuu.


Lauri & Jaakko Ahonen: Pikku Närhi.

Aku Ankka: kahdeksan albumia: Aku mestarileipurina, Aku savulentäjänä, Maailman vanhin auto, Matterhornin valkea kulta ja kerrassaan erinomainen Grand Canyonin kuohuissa (sain kaikki vanhemmilta), Ankka-klaanin skottikuviot, Katalonian keikka, Kilpaa Key Westiin.

Mestarileipuri ja savulentäjä ovat Barksia, Maailman vanhin auto on jonkun norjalaissyntyisen, Saksaan muuttaneen wannabe-Barksin tekemä, Katalonian keikka ja Key West miltei yhtä hyviä kuin GCK. Skottikuviot on tylsähkö, 1500-luvulle sijoittuva takaumajakso on kiinnostavampi kuin nykyhetken tapahtumat. Betty Scott on sentään tyrmäävän upea leidi.
79 ensimmäistä taskukirjaa ja 10 varhaista Roope-setä -lehteä (väliltä 3/78 - 10/83) majailevat ullakossani.

Sudenpentujen käsikirja 2 (1976). Muistan miten askartelin sivuilla 108-109 esitellyn koodiavaimen. Jotenkin tulee mielikuva, että olisin askarrellut myös erikoissilmälasit 3D-kuvien katsomista varten, kun löysin palaset punaista ja vihreää sellofaania jostain.

Täyttäessäni yhdeksän vuotta, vanhemmat tilasivat minulle ruotsalaisen Aku Ankan eli Kalle Anka & C:o -lehden alkaen ilmeisesti numerosta 26/1983. Se oli minulle jotain mahtavaa, kun kerran viikossa kolahti postiluukusta sarjakuvaa minulle luettavaksi. Tilaus jatkui siitä joitakin vuosia eteenpäin. Isäpuolen perheellä oli aika paljon vanhempia Kalle Ankan numeroita 70-luvulta lähtien, ja minun oli hauska ynnätä ne ja omat lehteni yhteen isoksi kokoelmaksi, jota säilytimme kronologisessa järjestyksessä pahvikansioissa kirjahyllyillä. Meikäläinen ja pedanttisuus... Vanhin numero taisi olla kanneton 2/1977.

80-luvun jälkeen kiinnostukseni laimeni, ja aikuisena Aku Ankka on ollut minulle vain massatuotannolla pilattua bulkkisarjakuvaa. Barksia arvostan, ja 79 ensimmäisessä taskarissa on jonkinverran hyviä tarinoita, mutta Aku Ankka on minulle kovin kesy ja ilmaisuskaalaltaan liian rajoittunut sarjakuva. Sitä rajoittaa liian moni sääntö, ja liukuhihna maistuu ikävälle.

Alexis - Lauzier: Les aventures d'Al Crane.

Alix & Alix Senator:
kaikki. En halunnut maksaa 70-luvun Alixeista keräilyhintoja, joten poimin ilolla divareista resuisia kappaleita max. 20 euron kappalehintaan. Paitsi Kultaisesta sfinksistä - sarjan avausalbumista - maksoin 25 euroa, ja Etruskien aarteesta pulitin neljäkymppiä saadakseni sarjan täyteen. Etruskien aarre onkin muita paremmassa kunnossa.

Baabelin torni.

Alone: osat 1-6 englanniksi. Tekijät Gazzotti - Vehlmann, alkukielellä Seuls. Lauma lapsia yrittää pärjätä maailmassa, josta kaikki aikuiset ovat mystisesti kadonneet.

Ankardo:
Kaikki Ankkavanhus ja meri -albumiin asti - paitsi Amerzonia vain osana ranskankielistä integraalia. Koiran paluu ja Rasputinin merkki Tapiiri-albumeina, Usvahäät ja L'affaire Belge ranskaksi. Usvahäissä (eli Noces de brume) Sokalin signeeraus ja piirros.

Canardo: Noces de brume - L'Amerzone - La Cadillac blanche. Ranskankielinen integraali, sis. albumit Usvahäät, Amerzonia ja Valkoinen Cadillac.

Anni Isotalo: kaikki neljä.


Ansu (Antero Halla): Go-Go (1979). Pilapiirroksia hämärän, surrealistisen huumorin mestarilta.

Anu ja Antti: kaikki 61 albumia suomeksi. Isäpuolen tytärten serkuilla - Wikströmien kaksostytöillä - oli ruotsinkielisiä painoksia, Finn & Fiffi -albumeja, pari hyllymetriä ja 80-luvulla niitä aina innokkaasti lueskelin kun Soukassa käytiin kylässä. Siitä kohtalainen innostus. Muistan 80-luvulta mainosprintin joka jaettiin meidänkin kotiimme, siinä oli tiiserinä yksi pätkä albumista Vaarallinen säde ja tuumin että jännältä näyttää. Vanhempani eivät kuitenkaan ruvenneet tilaamaan minulle albumeja, enkä niitä pyytänytkään vaikka kiinnosti. En tiedä kuinka moneen kotiin noita Anu & Antti -mainoksia jaettiin, mutta noista vastannut Mestarikustannus julkaisi myös kansioihin kerättäviä ruokareseptikortteja, joita muistan lapsuudenkodissani olleen keittiössä. Ehkä tuossa on jokin yhteys?

Tarmo Koivisto: Apina Kapina.

Aria: 1 - Arian pako.

Arne Anka: Kaikki albumit ruotsiksi plus Kansankodin pesänjakajat.

Ensikohtaamiseni Arne Ankan kanssa tapahtui huhtikuussa 1989, jolloin koulu järjesti meille kahdeksasluokkalaisille työharjoitteluviikon. Olin itse äitini työpaikalla jotain kevyttä toimistohommaa tekemässä. Yhdellä pöydällä oli Metallarbetaren-lehden marraskuun 1988 numero, ja siinä oli sivu, jossa Arne luennoi lukijoille miten päästään baarijonojen ohi vippinä sisälle. Ihmettelin mikäs sarjis tuo on, ihan kivalta näyttää.

Kuusi-seitsemän vuotta myöhemmin opiskelin taidelinjalla kansanopistossa Karjaalla. Siellä oli muuan ruotsalainen kundi, jolla oli mukanaan pari Arne Anka -alpparia. Luin niitä kun sattuivat lojumaan jossain pöydällä eikä ketään ollut lähistöllä, ja totesin että pahuksen hauska ja hyvinpiirretty sarja. Jonkin aikaa myöhemmin Akateemiseen ilmestyivät myyntiin neljä ensimmäistä ruotsinkielistä albumia. Ostin ne kaikki, vaikka maksoivat 60 markkaa kappale. Se oli kallein sarjisostokseni siihen mennessä ja vielä pitkään sen jälkeenkin. Mutta se kannatti! Noista albumeista eivät vuodet ole syöneet yhtään mitään.

Arnen "elämäkerran" Bombad & sänkt (Tago Förlag, 1993) jätin väliin, kun vaikutti rahastukselta.


Arno: Alef-Thaun seikkailut: Tynkälapsi, Käsipuoli prinssi.

Asterix: Kaikki albumit Tuhannen ja yhden tunnin matka -albumiin asti. Vanhempani keräsivät nuo 1970-luvulta alkaen, ilmeisesti jo alkujaan minua ajatellen. Antoivat sitten lopulta kaikki minulle säilytettyään niitä ensin monta vuotta omassa kodissaan. Alppikukasta eteenpäin ykköspainoksia, Kleopatrasta Britanniaan 2. - 5. painoksia vuosilta 1972-1976. Huonokuntoisen Gladiaattorina-albumin kakkospainoksen korvasin siistikuntoisella kakkospainoksella. Muut mainiossa kunnossa.

Attila: Viekas vainukoira (Trumf-sarja 14). Sama seikkailu löytyy ensimmäisistä Ruutu-lehdistä.

Kurt Busiek & Benjamin Dewey: The Autumnlands - Volume One: Tooth and Claw.
Volume Two: Woodland Creatures.

Benjamin Deweyn uskomaton piirrostaide yksinään riittää koukuttamaan lukijan tämän antropomorfisten eläinten kansoittaman fantasiaseikkailun pariin, mutta loistava on myös Busiekin tarina maailmasta, josta elintärkeä taikuus on pikkuhiljaa häviämässä. Jotta taikuuden kannattelema maailma pelastuisi, täytyy loihtia paikalle Suuri Soturi, joka kaikkien yllätykseksi osoittautuu ihmiseksi, väkivahvaksi ja raa'aksi mieheksi. Yhdessä nuoren taikurin, pitbullterrierin näköisen Dunstanin eli Dustyn kanssa, soturi Learoyd lähtee vaarantäyteiselle maailmanpelastusmatkalle.

The Autumnlands sai alkunsa Tooth and Claw -nimisenä, mutta sarjan nimi muutettiin myöhemmin. Koska kyseessä ei ole supersankarisarjakuva, The Autumnlands sai hyvin rajoittuneen levityksen (kuulemma joka USA:n osavaltiossa oli suunnilleen yksi sarjakuvakauppa joka otti sen myyntiin), mutta kaikkiaan 14 lehdykkää yhteen kokoavat kaksi kirjaa toivottavasti löytävät laajemman yleisön. Ensimmäinen kirja julkaistiin 2015, toinen 2017.

https://imagecomics.com/comics/series/tooth-and-claw

https://www.goodreads.com/book/show/23862438-the-autumnlands-vol-1

Oriveden sarjakuvakursseilla tekemämme koostealbumit Avatar (1989) ja Aivoituskia (1990). Tuttuja nimiä: "Avatarissa" Liisa Lehtimaja ja X Factor -tuomarina kyseenalaistakin mainetta niittänyt Renne Korppila. "Aivoituskia"-albumissa on Christer Nuutisen kansi ja sisällä yksi sivun sarja, Korppila ja Lehtimaja ovat taas mukana, sarjakuvapiirien käsittääkseni hyvin tuntema Leif Packalen sekä yksi nimi josta olisi pitänyt tulla jotain: Antti Huovinen. Huovisen taidokasta viivaa voi ihailla Pumpsiksesta ja Alphasta, mutta miehestä en ole sen jälkeen kuullut mitään. Taisivat mies ja hänen sarjansa olla liian sisäänpäinkääntyneitä ja omassa maailmassaan pyöriviä. Ei Huovinen persoonanakaan jäänyt mieleeni mitenkään. Hiljainen taiteilija.

Hups, löysinkin Google-haulla hyviä elonmerkkejä Huovisesta. Näkyy mies pärjäävän kuvataiteilijana hyvin.


B

Makyo - Vicomte: Balade au bout du monde 1 - La prison. Lisäksi 1. integraali.

Bob de Moor: Barelli. Kaikki suomeksi ilmestyneet.

Yann - Edith: Basil & Victoria 1 & 2.

BD@fi - Sarjakuva ja moderni teknologia.

Peyon luoma Benoit Brisefer eli suomeksi Benjamin ja ruotsiksi Starke Staffan. Kaksi ruotsinkielistä albumia omistan, "Starke Staffans tolv storverk" ja "Fetischen". Ensinmainittu oli Ruudussakin.

Bernard Prince: Myrskyä Coronadossa, Rämeitten hurjapäät.

Enki Bilal: Koston veljeskunta
Jakten ("Metsästysretki" ruotsiksi)
La foire aux immortels ("Jumalaton näytelmä" alkukielellä). Gudarnas marknad - sama ruotsiksi.
Unien vankila
Kylmä päiväntasaaja
32. joulukuuta, Tapaamme Pariisissa. Kirjastopoistoja.

Bild & Bubblas stora seriebok (1989). Milton Caniff: Terry and the Pirates, Claire Bretecher, Richard Corben, Hämähäkkimies, Frank Robbins: Johnny Hazard, Alan Moore, F'Murr, Winsor McCay: Pikku Nemo, Joakim Pirinen, Milo Manara, sekä suoraan valokuvista piirtävä ruotsalainen jonka sarjiksia näin nuorena isäni kirjahyllyssä säilyttämissä ruotsalaisissa valokuvauslehdissä, mutta jonka nimen olin unohtanut tyystin: Rolf Gohs. Ruotsin Kyky Ahonen siis, paitsi että Gohs on enemmän perhesarjojen tekijä kuin punk-henkinen Kyky.

Maria Björklund: Planeetta Z, Madonreikiä.

Blacksad 1-5.

Berkeley Breathed: Bloom County: 90-luvulla ostetut "Bloom County Babylon" ja "Billy and the Boingers Bootleg" sekä myöhemmin hankittu "Penguin Dreams and Stranger Things". "Bootlegissa" mukana hauska flexi-single. Bloom Countyyn tutustuin Hufvudstadsbladetissa, tuumin, että huumori on väkisin väännettyä mutta piirrostyö paikoin nättiä. Poimin Akateemisesta kaksi parasta kokoomaa kun niitä oli siellä tarjolla. Vuosia sitten leikkasin Ilta-Sanomista kaikki sarjan tarinaa jatkaneet Opus-sunnuntaistripit ja laitoin talteen.

Luutnantti Blueberry: Kaikki suomennokset, paitsi Rautahepo vain integraalissa, jossa ovat lisäksi Teräskäsi ja Siouxien jäljillä.
Blueberryn nuoruus: Kaikki suomennetut. Näistä en ole ollut innoissani, mutta silloin tällöin olen ostanut näitä divareista jos on tuntunut että saalis jää muuten laihaksi.

Marshal Blueberry: Samat sanat kuin nuoruusalbumien kohdalla. Kaikki löytyvät.

Sekalaisia ranskan-, tanskan-, saksan-, ruotsin-  ja englanninkielisiä Blueberryjä. Ostin ne ja paljon muutakin eräältä Mustikka-fanilta kun hän halusi päästä omasta sarjiskokoelmastaan eroon.

Bob Morane: Kaikki suomeksi ilmestyneet albumit sekä tuore integraali.

Bois-Mauryn tornit: 1. Babette.

Bouncer: Kaikki.

Frank & Bom: Broussaille: 1 - Les baleines publiques.

Buddy Longway:
Zoom-albumi Sainuk sekä tuore integraali.

B. Virtanen: 11 albumia + "Lähikuvassa" ja "B.V. huvittaa kissaa", ykköspainoksia kaikki. Siihen jääkin, paitsi jos varhaisia strippejä ruvetaan kokoamaan enemmän kuin tähän mennessä. Minulla on kansiossa aimo läjä lehdistä leikattuja strippejä joita ei albumeissa vielä ole nähty. Huomattuani sarjan väsähtäneen, ostin vielä pari albumia, mutta lopetin viimein Työpaikkaromansseja-koosteeseen. B.V. oli varhaisvuosina todella hauska ja vauhdikas sarja, niitä vuosia pitäisi koota kansien väliin mieluummin kuin nykyistä paikallaan polkevaa menoa.

Ensikohtaamiseni B. Virtasen kanssa tapahtui joskus 1990-luvun alussa, kun löysin talomme paperinkeräyslaatikosta Demari-lehden jossa oli strippi, jossa Marko ilmoittaa lähtevänsä kaverinsa kanssa telttailemaan. Viimeisessä ruudussa heidät potkitaan ulos striptease-esityksestä, joka pidetään teltassa, ja Marko toteaa: "Yritetään seuraavaksi päästä oluttelttaan". 1995 olin sivarina Kemiön sairaalan talonmiehenä, ja poimin paikallisista sanomalehdistä BV-strippejä talteen. Sairaalassa oma taukopisteeni oli kellarissa, siellä istuin aina kun ei ollut muuta tekemistä ja leikkelin vieressä sijainneesta vanhojen sanomalehtien kasasta niitä strippejä. 1995-1996 opiskelin Karjaalla, ja taas keräsin paikallislehdistä Virtasia, mm. tonkimalla poliisiaseman lehtiroskista. Olin siis jo täysi fani kun ensimmäinen albumi ilmestyi, ja ostin sen heti paikalla. Sain ykköspainoksen, mikä oli hyvä suoritus. Ensimmäinen painos kun kuulemma myytiin loppuun alta aikayksikön.


C

Max Cabanes: Sokkoleikki. Tätä albumia luin joskus 90-luvun alussa... en kuolemaksenikaan muista missä, mutta vaikken lukupaikkaa muistakaan, niin itse sarjakuvasta jäi pysyvä muistijälki... varsinkin avaustarinasta, heh... Mukava saada parinkymmenen vuoden jälkeen ihan omaksi.

Dans les villages - integraali. Seitsenosaisen fantasiasarjan neljä ensimmäistä albumia samoissa kansissa. Petri Kemppisen ja Juhani Tolvasen Sarjakuva, rakastettuni -opuksessa kerrotaan tästä sarjasta näytteen kera, ja kutkutti niin mieltä että piti hankkia tämä.

Christin - Mézières - Labiano - Chapelle: Canal Choc 1 - L'image disparue.

Caza: Mardrömmarnas stad. Ranskalaisen Cazan Lähiöelämää-sarjakuvia on jonkin verran julkaistu Tapiirissa ja Kylmässä Metallissa. Tässä ruotsalaiskokoomassa ovat parhaat jaksot, mm. kaikki suomeksi julkaistut. Ranskassa kaikki tarinat on koottu integraaliin. Happoisen omituisia, kauhun, mystiikan ja surrealismin välillä purjehtivia lyhyitä tarinoita jotka kylpevät räikeissä väreissä ja runsaassa mustassa.

Chninkel ja suuri voima.

Chris & Marty: Easy Rider - Koko totuus.

José Luis Salinas: Cisco Kid.

Clifton, tekijöinä Turk ja De Groot: 6 albumia. Suosittelen lämpimästi kahta: "7 päivää elinaikaa" ja "Sir Jason" (nämä juuri sain lahjaksi). Muut menettelevät siinä ohessa, jos haluaa lisää hahmon edesottamuksia.

Cocco Bill: kaikki kymmenen 70-luvun albumia sekä uusin "Kamomillacowboy saapuu kaupunkiin". Mäskiläiset-albumin sain vanhemmilta, yhden (en muista minkä) löysin paperinkeräyslaatikosta.

Comanche: 1, 2, 3, 4, 5, 6, 8, 9, 10.

Didier Comès: Le dieu vivant, Le maître des ténèbres, L'ombre du corbeau (kaikki ranskaksi), Silence, Lumikko, Sydänpuu, Uneksivien puiden talo.

Corto Maltese:

CM:n nuoruus
Etelämerellä
Ballad of the Salt Sea (Etelämerellä, englanniksi)
Kauriin merkin alla
Banaaniconga
Herra presidentin voodoo
Kelttiläistarinoita (1998)

Kelttiläistarinoita (2013)
Etiopialainen romanssi
I Etiopien (Etiopiassa, ruotsiksi)
Siperiassa
I Sibirien (Siperiassa, ruotsiksi)
Samarkandin kultainen talo
Venetsiassa
Argentiinassa
Tango
Sveitsissä
Mu - Kadonnut manner

Jarry - Djief - Héban: Le crépuscule des dieux: 5 - Kriemhilde.

Cubitus: kaikki yhdeksän suomenkielistä albumia. Näin Cubituksen ensimmäistä kertaa joskus 1980-luvun lopulla Apu-lehdessä, jossa sitä julkaistiin nimellä Muppelo. Jo ensimmäisestä näkemästäni sivusta (jääkaapista löytynyt pihvi osoittautuukin sellaiseksi maalatuksi ilmapalloksi) tajusin, että nyt on jostain tosi mielenkiintoisesta sarjasta kyse. Leikkasin Avuista joitakin Muppelo-sivuja talteen. Olen ollut Cubitus-fani siitä lähtien. Albumit keräsin 90-luvun loppupuolella yksitellen Espoontorin Poppa Joe -divarista (nyk. Pikku-Jone). Joka kerta kun siellä kävin, hyllyssä odotti yksi tai kaksi Cubitus / Muppelo -albumia lisää. Mietin, että montakohan näitä kaikkiaan on. Kun yhdeksän oli löytynyt, ei niitä enää näkynytkään enempää.

Lisäksi albumit 11 - Chien sans souci..., 12 - Tu nous fais marcher, sekä integraalit nro 5 ja 6 (neljä albumia kummassakin). Pitihän sarjaa hankkia ranskaksikin, niin fani olen. Valitsin integraalit hyvin tarkasti siten, etten saa mitään sellaista, mikä on julkaistu jo suomeksi albumina.


D


Gimenez - Mora: Dani Futuro: 2 - Elden från himlen. Ruotsiksi.

Marc Wasterlain: Docteur Poche - L'intégrale 1. Kolme ensimmäistä Tohtori Tasku -albumia plus runsaasti tekstiä, lyhytsarjoja, piirroksia ja luonnoksia samoissa kansissa. Suomeksi on julkaistu vain ensimmäinen albumi, On keskiyö, Tohtori Tasku, yhdessä Parhaat sarjat -kirjassa.

Clavé - Godard: Les dossiers de l'archange 1. Mémoires d'outrefois.

Dungeon Monstres: 2 - The Dark Lord, 3 - Heartbreaker, 6 - The Great Animator. Dungeon Parade: 2 - Day of the Toads. Asialla Joann Sfar ja Lewis Trondheim sekä vaihtuvia vierastekijöitä. Donjon on sarjan alkuperäinen nimi ja NBM Graphic Novels on julkaissut nämä englanninkieliset.

Yves Swolfs: Durango: ensimmäinen integraali. Spagettilänkkärisarjakuvaa.


E


Eino Leinon Helkavirsiä.

Eisner:
Talo Bronxissa

Elinvoima

Spirit 1, 2 & 3
The Spirit (DC & Egmont, kovakantinen, 2008)
Uneksija
Myrskyn silmään
Näkymättömät ihmiset

Jari Elsilä: Kootut mu(i)stelmat (1986). No joo, varhaisia pilapiirroksia Kansan Tahto -lehdestä, ei sarjakuvaa (paitsi kaksi sivua heti alussa).

Ilmaranta - Nyyssönen: Elukat.

Eric: Tetfol - suden poika. Lumisissa vuoristomaisemissa tapahtuvia seikkailuja arviolta 16-24-vuotiaille. Hirviöitä ja petoja. Tekstaus kauheinta mitä olen missään nähnyt.

Esa ja Vesa: Molemmat.

Cadot - Richelle: Les extraordinaires aventures de Jordan: 1 - Les statues englouties. Pottunokkasarja, joka loppui jo toiseen albumiin.


F

Filemon: Kolmen pöllön aukean arvoitus, A:n haaksirikkoinen.
Philémon - L'intégrale - Tomes 1 à 5. Sisältää Kolmen pöllön, A:n haaksirikkoisen, Villin pianon, Riippuvan linnan sekä suomeksi julkaisemattoman Le voyage de l'incrédule -albumin.

F'murrr: Le génie des alpages 12 - Bouge tranquille! Tätä sarjaa julkaistiin Tapiirissa nimellä Alpeilla henkii ja Jysäyksessä nimellä Alppien nero.

Bazile - Plessix - Kervarec: Forell & fils: Marcel l'embrouille.

Henk Kuijpers: Franka 5 - Livsfarlig cirkus. Suomessa tuntematon, mutta kotimaassaan Hollannissa jo 23 albumia tuottanut menestyssarjakuva naispuolisesta etsivästä. Tämä on ruotsiksi.

Franka - Samlade äventyr 1: Draktänderna - Tordönsdrakens undergång. Yllätyslöytö Akateemisen kirjakaupan ruotsinkielisestä sarjishyllystä. Kovissa kansissa kaksi albumia, joista toinen aiemmin ruotsiksi julkaisematon.

Freddy Lombard seikkailee: Gottfried Bouillonilaisen testamentti.


G

Vittorio Giardino: Kohtalokkaita lomia.

Gigantik: Rautahanskan vangit.

Maurice Tillieux: Gil Jourdan: Räjähtävät leivät.

Gipi: Merkintöjä sotatarinaa varten.

Gnåttorna och fågelmonstret. Suomeksi julkaisematon "Les Toyottes: La dalle maudite" ruotsinkielellä. Louis-Michel Carpentierin luomaa Les Toyottes -sarjaa yritettiin Ruotsissa kahteen otteeseen. Vuonna 1981 julkaistiin kaksi ensimmäistä albumia Torotternas äventyr -nimellä, 1986-1988 julkaistiin Gnåttorna-nimellä kaksi ensimmäistä albumia uudestaan sekä vielä kolmas, ennen kuin sarja kuivahti toistamiseen. Rumat ja vähän rasittavat hahmot saattoivat olla syynä sarjan epäonnistumiseen Ruotsissa.

Aihe? Rottakansa on selviytynyt ydintuhosta ja uskaltautuu viimein nousemaan viemäriverkostosta ylös maanpinnalle. Ensimmäisessä albumissa "La dalle maudite" kaksipäinen, kaksineuvoinen mutanttilintu kaappaa rotat pesäänsä, jotta nämä auttaisivat munan hautomisessa.

Les Toyottes -sarja poiki Belgiassa kuuden albumin lisäksi puuhalehden ja tietokonepelin. Suomeksi on julkaistu vain kakkosalbumi ("Kadonnut prinssi") yhdessä Parhaat sarjat -kirjakerhon kovakantisessa tupla-albumissa.

Albumin saadakseni minun piti rekisteröityä ruotsalaisen Alvglansin sivustolle, tehdä tilaus ja sitten lähettää sinne Ruotsiin iso määrä kruunuja kirjekuoressa (Forex sai asiakkaan). Monet ruotsalaiset lafkat eivät kuulemma suostu edes postittamaan ulkomaille. En siis toiste tilaa naapurimaasta mitään.

Frank Odoi: Golgoti.

Gotlib: Namusetä.

Derib & Greg: Go West. Ranskankielinen huumorilänkkäri (kirjastopoistokappale). Sivuja on 112, tarina kaksiosainen. Deribin piirrostyyli on kuin Attilan ihmishahmot olisi siirretty Yakarin tai Buddy Longwayn maailmaan. Eli karrikoituja ihmisiä kohtalaisen realistisessa lännenmaisemassa. Paitsi intiaanit on vähän realistisemmin kuvattu, kuten Yakarissa. Tarkempi tutustuminen tähän albumiin sitten kun on aikaa.

Gyllene Rosens äventyr: Lutans hemlighet. Ruotsalaisen Per Demervallin sarjakuva vuodelta 1984, joka sai jatkoa vasta vuonna 2008. 1700-luvun Tukholman krouvimaailmaan sijoittuva tarina on hyvä, vaikka tekstaus on kammottava, dialogi tökkii paikoin ja väritys on latteaa. Tämänkin sain lahjaksi.



H

Rosinski - A.P. Duchâteau: Hans - La dernière île.

Harald Hirmuinen:
Kaksi pokkaria, "Harald Hirmuinen menopäällä" ja nimetön v. 1990 julkaisu, jossa on sunnuntaisarjoja.


Hemmo Paskiainen 1. Vanhemmilta. Olen korjannut tussilla virheellistä sisällysluetteloa, mikä tiputtaa arvon aika alas. En ole viitsinyt hankkia enempää albumeja, sarja on kovin raskas niin jutuiltaan kuin piirrostyöltäänkin. Pahkasiassa lyhyinä pätkinä jaksaa jotenkuten lukea.
Olen piirtänyt lyijykynällä 9 sivun verran kopiosarjakuvaa Mätäväki, jonka päähenkilö on Jallu Mätänen. Vielä 6 sivua pitäisi tehdä, mutta en ole jaksanut moneen vuoteen piirtää Mätäväkeä. Jokunen ideantynkä löytyy kyllä vielä.

Hermann: Hey, Nick! Are You Dreaming? Bernard Princea, Comanchea ja Jeremiahia piirtänyt Hermann tekee kunnianosoituksen Winsor McCayn Pikku Nemolle. Originaalinimi "Hé, Nic! Tu rêves?".Ossi Hiekkala: Nimettömien hautojen maa.




 





1    2    3    4