Versumin sivulla 39 Ritsi kertoo rikoskumppaneilleen suuren suunnitelmansa. Huomaa, että olin juuri käynyt elokuvateatterissa katsomassa Paluu tulevaisuuteen 2:n, ja ymmärtänyt vähän vajaasti sen mitä leffassa tapahtui. Ritsin suunnitelma on niin utopistinen varsinkin Suomen kaltaisessa lintukodossa, etten hetkeen tiennyt, kehtaanko piirtää tarinan loppusivuja ollenkaan uudestaan.

 

 

Koetin Professori Versumin 42. sivun kanssa toista kikkaa: skannasin tussatun sivun sen ollessa kiinni teipattuna originaalisivun päällä. Tuon verran lyijykynäjälkeä näkyy skannauksessa Kirkkaus / Kontrasti -käsittelyn jälkeen. Teksteissä käytin rajumpaa säätöä, kuten voi huomata - ettei alkuperäinen lyijykynäteksti näkyisi ja häiritsisi liikaa. Hmjaa... en tiedä onko tuokaan hyvä tai edes parempi ratkaisu. Ei näytä kylläkään niin karulta enää, muttei silti hirveän kauniilta. On tuossa vähän lyijäritummennusta antamassa sävyä, mutta mutta...

 

 

Päätin hoitaa Professori Versumin loppuun jo tänään, enkä vasta huomenna sunnuntaina. Minusta tuolla viimeisellä sivulla on vähän tahatonta huumoria:

"Hengitä välillä, professori."
"Ei... en voisi kestää sitä."

Siis professori ei kestäisi hengittämistä?

Kamala tuo loppu. Se on liian raaka. Painajaismainen. Sitten vielä Tillikka ja Mormon suhtautuvat tapahtuneeseen kevyesti, kuin se ei olisi ollut mitään. Ei tuollaista loppua voi mitenkään puolustella. Pyydän sitä anteeksi.

 

 

 

 

Sivut 1-13                                Sivut 14-26                                        Sivut 27-38                                 Sivut 39-48