Professori Versum (alkuperäinen versio vuodelta 1989)

 

Päätinpäs sittenkin yrittää saada loputkin sivut Professori Versumista nettiin. Alkuperäisen, 1989-1990 piirtämäni sarjakuva-albumin sivut 14-48 on toteutettu lyijykynällä A4-arkeille. Ne on mahdoton skannata. Keksin kuitenkin, että homma onnistuu, jos ostan pari nippua kuultopaperia ja piirrän sivut läpi tussikynällä. Tässä tulos. Ikävä kyllä joudun uhraamaan hienot lyijykynävarjostetut pinnat, joita alkuperäinen sarjis oli täynnä. Suurin osa ruuduista oli enemmän tai vähemmän lyijykynällä toteutetun tummennuksen valtaamaa. Lopputulos näytti hienolta. Lyijäritummennuksia ei voi toistaa tussikynällä eikä Photoshopilla, joten joudutte tyytymään Photarilla harmaiksi väritettyihin pintoihin.

Onnistuisiko sivu per päivä -tappotahti? Katsotaan...

 

 

Oli kyllä aikamoista pientä ja pikkutarkkaa nyhertämistä tuon Professori Versum -albumin piirtäminen vuosina 1989-1990. En juuri osannut piirtää, mutta osasin kyllä tunkea ruudut tavaraa täyteen kun sillä päällä satuin olemaan. Hirveän ahtaasti survoin roinaa tuohonkin sivuun.

 

 

Sivu 15 Professori Versumista. Tarina jatkuu vähän oudosti, koska silloin kun piirsin tussikynällä uuden version sarjakuvasta vuonna 1994 (sivut 1-13), parantelin tarinaa samalla, korjasin aukkoja ja epäloogisuuksia. Vaan tästä eteenpäin mennäänkin alkuperäisen "käsikirjoituksen" mukaan.
    Yö kätkee suojaansa -sarjan kohdalla tummuus / kontrasti -säädöt ovat -75 / +75. Kuultopaperille piirretyn Professori Versumin kohdalla tuo tekee kuitenkin liian ikävää jälkeä, -50 / +50 riittää.

 

 

Koko silta kuuhun -idea oli liian tollo. Eihän kukaan sellaista toteuttaisi käytännössä. Ei ihmisiä voi pistää kapuamaan tikapuita ylös koko matkaa kuuhun asti. Kenenkään voimat eivät riitä, ja vaikka riittäisivätkin, matkaa on niin paljon että kiipeäjä kuolisi nälkään jo varhaisessa vaiheessa. Älyvapaat tarinat ovat hauskoja, mutta älyvapaudellakin on rajansa. Minun olisi pitänyt keksiä jokin toinen hullu projekti professorin toteutettavaksi.

 

 

Sivu 17. Fanaattiset Knalli ja sateenvarjo -fanit tunnistavat jaksosta "Lamm matkalla maineeseen" pöllityn vitsin kahdeksannessa ruudussa. Se oli kai sitten pakko saada mukaan, jopa dialogin loogisuuden kustannuksella. Minulla oli usein vaikeuksia keksiä omia vitsejä, niitä piti anastaa muualta. Koko ajan kopioin sarjiksiini juttuja muista sarjakuvista ja mistä vain, varsinkin Olavi, etsivä -albumeja tehdessäni.

 

 

Professori Versum, sivu 19. Keskeytin vuonna 1989 Versumin piirtämisen joksikin aikaa ja palasin sen pariin joskus myöhemmin. Siinä välissä piirustustaitoni oli ehtinyt kehittyä. Tällä sivulla oli niin pientä ja pikkutarkkaa lyijykynäpiperrystä että.
    Kahdessa ensimmäisessä ruudussa oma tuolloinen näkemykseni Suomen nuorisosta. Paras koulukaverini Kalle vitsaili aina Rinnekodista, se oli hänen omituista huumoriaan jota en aina ymmärtänyt. Siitä se pujahti tähän sarjakuvaanikin. Toinen juttu josta hän koko ajan vitsaili oli Mummon muusi -tuotemerkki. Telkkariohjelmien nimistä häntä taas huvittivat ajankohtaisohjelma Maanantaiorava ja ruotsalainen saippuasarja Öhmanin tavaratalo.
    Tavallaan hyvä juttu etten koskaan jatkanut Professori Versumin tekemistä tämän yhden albumin jälkeen. Silloin olisin joutunut keksimään Bonzolle ja Clavia Z:lle jotain funktiota.

 

 

Sivu 20, ja Silta kuuhun -tarinan loppu. No höh höh, mikä lopputvisti. Mitäs nyt yhdestä vankilatuomiosta, professori voitti vedon ja tienasi sillä kaksisataa markkaa ja kaikki on hyvin. Ääliömäisellä tarinalla ääliömäinen loppu. Seuraavana vuorossa Harjukummun tuho ja nousu, se on parempi tarina.

 

 

Harjukummun tuho ja nousu

 

Keskimmäinen kolmesta Professori Versum -tarinasta, ja omasta mielestäni paras. Aikoinaan pidin sitä mestariteoksena, mutta ei nyt sentään lähelläkään sitä. On tässäkin tarinassa vikansa ja puutteensa. Mutta paikoin ihan hyvää sarjakuvaa ja sisältää joitakin kohtia, jotka saavat minut yhä suhtautumaan koko sarjaan jonkinasteisella lämmöllä.
    Harmi etten pysty toistamaan hienoja lyijäritummennuksia enkä tasaisen pedanttia viivaa. Viivapiirros on paksua ja tutisevaa näin tussikynällä kuultopaperille tehtynä. Ehkä yli neljänkympin ikäkin jotain vaikuttaa. Niin, ja se että originaalikoko on A4 ja julkaisukoko täällä netissä reilusti isompi.

 

 

Kävin ostamassa kirjakaupasta 0.1:n tussikyniä, ja tein yhdellä sellaisella sivun 22 Versumista. Pidin vielä suurennuslasia vasemmassa kädessä piirustaessani kaksi viimeistä, hyvin pientä piperrystä sisältävää ruutua. Näyttää jo paremmalta.

 

 

Versumin sivu 23. Näinä aikoina keksin "elämänpisarat", joita lenteli sarjakuvissani hahmojen päistä. Eivät olleet hikeä, mutta niitä kyllä oli sitä enemmän mitä kiihtyneempi henkilö oli. Minusta ne lisäsivät hahmojen elävyyttä. Nyttemmin olen sitten luopunut niistä.

 

 

 

 

 

 

 

Sivut 1-13                       Sivut 14-26                         Sivut 27-38                         Sivut 39-48